Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Kysy mutkalta, niin väärä vastaa. Niinpä antaa sitten töppösten tömistä. Omillaan komiasti, kehahti Laara ja astui lujasti ohitse. Tyttöpä ei heittänyt vastausta velaksi, nauroi äänettä ollut. Eipä heittänyt, myönsi toinen. Se oli niitä tämän puolen hurskasluontoisia tyttöjä, joita taas tätä nykyä kulkee meidän puoleen. Sinne menossa se on tuokin. Saattaapa olla, se nälkä käskee katselemaan.
Meillä on sama matka, minäkin olen menossa Nürnbergiin. Saatanhan siis minäkin jäädä teidän kanssanne yöksi kylään ja huomenna menemme yhdessä edelleen. Nyt voimme vielä hetkisen puhella".
Niinpä v. 1664 Amsterdamin kaupunkiin Euroopan Hollannissa oli tullut joukko suomalaisia perheitä, yhteensä 140 henkeä, vanhoja, nuoria ja lapsia, jotka olivat menossa Uuteen Ruotsiin. Heillä oli muassaan muutamia Uudesta Ruotsista v. 1657 lähetettyjä kirjeitä, joissa sitä maata paljon kiitettiin. Niinpä olivat he päättäneet muuttaa sinne. Tokko sitten perille pääsivät, ei tiedetä.
Kuvasta saattoi jo pian huomata, että ihminen siinä oli tekeillä. Sattui siitä isä menemään sivutse, liekö ollut menossa pellolle, vai minne. »Mitä sinä siinä teet?» kysyi hän. »Minä teen itselleni pienen veikon!» vastasi vakavana poika. »No, kuinka voit sinä sen tehdä?» kysyi hymyillen isä.
Hevosien saavuttua nousi körötti vene veneeltään joesta rattaiden selässä ja läksi kulkea jonottamaan pitkin maantietä, ja miehet astua tassimaan jälestä. Vaan saatua veneet taas vesivaraan rupesivat ukot iltaruualleen ja levolleen, aurinkokin oli jo mailleen menossa.
Laura sängystään näki mustan ikkunan takana epämääräisen haamun, jolla oli kädet ristissä ja joka puheli äidille. Nähdäkseen tarkemmin Laura nousi istumaan, mutta äiti samassa kääntyi ja se haamukin katosi. Kun äiti oli ovella menossa saliin, kysyi Laura: »Kuka se oli?» »Kuka niin?» »Se, jonka kanssa puhelit.» »Missä ja milloin?» »Tuossa ikkunan luona.»
Syy siihen, minkä vuoksi kreivi nyt on Vaasan seuduilla, on taas yhteydessä eräiden muistojen kanssa, jotka ovat mitä synkimpiä pohjoismaiden historiassa niin sanottujen nälkävuosien eli suuren nälänhädän kanssa vuosina 1695, 1696 ja 1697. Kaarle XI:n hallituskauden loppuvuosina rasitti maata pitkä katovuosien jono, joihin tavattomat häiriöt vuodenaikain säännöllisessä menossa olivat syynä.
Silloinhan ne sotaherrat näkyivät hyvin paljon pitävän Villestä, kun ei tämä heitä säikähtänyt enempää kuin muitakaan ihmisiä. Kysyivät näet, että sinäkö se olet Vilhelm Taskinen, niin Ville vastaa, että »ovathan ne minuakin Taskis-Villeksi puhutelleet.» Silloin se Ville lupautui lähtemään vapaaehtoisena Keisarin kaartiin Helsingissä, ja sitä Villen oloa minä nyt olin menossa katsomaan.
Mutta hän hätyytti myöskin lakimiehiä, pappeja, politikoita kaikkia yhdessä menossa. Hän uhrasi perhe-onnen, levon ja varallisuuden elämänsä tehtävälle: saada jokaista miestä ja jokaista naista ajattelemaan orjuuden asiaa.
Toisinaan vielä katsoa tillotti minuun niin kummallisesti, kuin olisin minä ollut hirttopaikalle menossa, pappi ja pyöveli kintereilläni. Alussa minä kärsin kaikki, mut sitten sanoi muutamasti Haukiniemen isäntä, jotta sille tulee kirjeitä melkein joka postissa, eikä sanonut rupeavansa lastaan pakoittamaan, jos ei Riikka minulle mielisuosiolla tule mutta ethän sinä maista mitään."
Päivän Sana
Muut Etsivät