Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
Minä en voi rukoilla, isä. Minun kieleni sammaltaa ja minun järkeni on kadottanut kyvyn ajatella. MAUNU TAVAST: Etkö ole pyhimyksiä huutanut avuksesi? ANNA: Isä! Hän on tehnyt kaiken jumalanpalveluksen minulle mahdottomaksi. Sinä et ole minua vielä unohtanut? MAUNU TAVAST: En minä koskaan unohda sinua, kesäisen yöni morsian Lepaan lempeässä, valkeassa hämärässä.
Niin eriskummallisesti, niin puutteellisesti on ihminen rakennettu, ettei hän edes muista vanhuudessaan, millainen hän itse oli silloin, kun synti myllersi hänen sydämessään. ANNA: Ja tuo toinen on sen ijäti säilyttänyt. Tahdotko kuulla kuvasi, Maunu Tavast? »Hänen oppinsa ja puhtautensa maine oli suurempi kuin kenenkään. Kun hän julki liikkui, riennettiin kaikissa kaupungeissa häntä katsomaan.
Luettuani ne panen ne mielelläni paikkaan, missä muutkin voivat niiden sisällöllä sieluaan virvoittaa. OLAVI: Ja mitä luet sinä nykyään, setä? MAUNU TAVAST: Kuten tiedät, kuuluu se minun mielilukemiseeni. OLAVI: Minä tiedän. Abaelard! Mikä mies! Mikä nero! Mikä säkenöivä säilä pyhän kirkon palveluksessa! Enkä minä kuitenkaan voi nautinnolla lukea juuri tätä kirjaa. MAUNU TAVAST: Etkö?
OLAVI: Kuitenkin tahtoisin minä omasta puolestani tehdä pienen muutoksen siihen. MAUNU TAVAST: Minkä? Mutta käsi, joka kukkaa kannattaa. MAUNU TAVAST: Ja se kukka on oleva kukka ihmisyyden. Minä näen toisten aikojen tulevan, jotka tuomitsevat toisin myöskin meitä ja meidän ajatuksiamme.
Riikan kärsivällisyys loppui. Rakas Herra Jumala, pyysi hän, opeta Maunu käymään, että saisin hänestä paimenpojan! Riikka toivoi, että Maunu hänen tupaan tullessaan juoksisi häntä vastaan. Mutta ei, Maunu ryömi entiseen tapaansa, eikä Riikka voinut käsittää, miksi Jumala ei auttanut. Kenties ei Hän ole kuullut minua!
Jesnan luona, jossa Wiecnowiecki tuhosi urhoollisen Hummerhjelmin ratsumiehet, joutuivat ruotsalaiset ensi kerran tappiolle. Patkull hajoitti Schlippenbachin joukon Erastferin luona. Krakovan luona, jossa Maunu Stenbock milloin kiskoi pakkoveroja kirkoilta ja porvareilta, milloin antoi jaloimpain viinien virrata loistoisissa aterioissaan, kuningas taittoi jalkansa.
"Mikä se?" kysyi Maunu uteliaasti, sillä hän luuli iso-äidin viimeinkin saaneen aihetta valitukseen ja tyytymättömyyteen. "Se on sydämesi, poikani, ja se mahtanee olla hyvin kova, koska se ei ole kiitollinen Jumalalle hänen monista suurista hyvistä töistään." 20.
Nyt kansas häpiä ja häpäisiä On viimeinen sun hetkes lähestynyt! Ah petosta! Voi auttakatte mua! JOHANNES. Oi kaikki taivaan pyhät! salavaino! Ritarit ja soturit vetävät miekkansa. SOTURI. Pois täältä! Suuri joukko pakanoita On tänne samonnut ja ankarasti He ahdistavat meitä. YKSI MUNKKI. Pyhä neitsyt! MAUNU. Ken johtaa heitä?
Pojalle annettiin nimeksi Maunu, ja Riikka odotti koko kesän, syksyn, talven ja kevään, mutta vielä seuraavan kesän alussa osasi Maunu ainoastaan ryömiä niinkuin koiranpenikka, sillä jalat eivät häntä kannattaneet. Riikan lehmät ja lampaat olivat talven ajan asuneet takan alla padan kanssa, mutta nyt täytyi niiden päästä laitumelle, ja heti kun lampaat tulivat ulos, vei tuuli ne mukanaan.
LALLI. En lyö ma aseetonta miestä, Mut teen sun orjakseni. MAUNU. Orjakses, Sa hävytöin! Sankt Benedictus! Nyt On pispa kostettu ja voitto meidän! Ken antoi teille miekan? Olipa Se tuhma mies! JOHANNES. Haa! Ritar ylpeä! Ma sanon: varo ketäs parjaat! Taas tässä huomaan taivaan viittauksen. KITKA. Haa! Tule tänne julma sysi-patsas. Niin konnankujeistasi ansaitun Saat palkan!
Päivän Sana
Muut Etsivät