Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Anna minun olla luonasi aina aina! kunnes pääsen maan mustaan povehen". "Jää vaan, lapseni, tänne, ja kostakoon Jumala kärsimäsi pahan Matille ja koko hänen suvulleen!" "Ei, äitikulta! älä toivo kostoa, älä ainakaan heille, sillä siitä kärsisi Anttikin." "Ojensikos sitten Antti kättänsä sinua puolustaakseen?
Siunasi hartaasti, kun Sanna kertoi, ettei Heistrokin Liisa ollut yösijaa antanut. "Voi sentään", hän sanoi, "entä ei yhtään sitä mennä omaan poveensa ... ei yhtään, hmh." "Ei ne ajattele sitä", sanoi Sanna. "Minä sanoin sitten Matille, että mennään Tiinan luo, kyllä se antaa." "No Jumala armahda, minkä sitä sitten mennään, jos ei ihmisiin.
Nämät kyllä pyhäaamuna juhlallisesti tuotiin tuvan pöydälle, että väki saisi imeä niistä itselleen hengen ravintoa, mutta ei Matti niistä paljoa hyötynyt, sillä hän oli ne jo monikertaan lukenut kannesta kanteen. Kaikkien pahinta Matille teki se kun muut palkolliset pakkasivat häntä sortamaan sen takia, kun hän oli vieraasta paikkakunnasta kotoisin.
Totta huomasi Kreetakin minun tyhmyyteni, sillä hän sanoi, vieden puurokuppia pöydälle: Se meidän Matti mar osaa! Sitten sanoi hän Matille yksitoikkoisella äänellään: Syö nyt vaan päivällistä ja menee siitä edes lyömään vähän saunapuita, että edes kylpöä saadaan; tekee nyt jotakin edes!
"Sinäkö sen valheen olet levittänyt, että minä olen ollut ryöstämässä appivaariani viime syksynä?" sanoi Jaakko Matille, astuen aivan hänen nokkansa alle. "Minäkö olen sanonut, että sinä olet ollut appivaariasi ryöstämässä viime syksynä", sanoi Matti, ivallisesti nauraa virnistellen.
Tätä seikkaa miettiessä kääntyi ajatus itsestänsä Matti-setään, joka kaikissa muissakin asioissa tapasi olla apuna ja neuvonantajana. Arvelutti sentään hyvinkin kääntyä tässä asiassa hänen puoleensa... Olisipa ollut melkein parempi, kun olisi siitä voinut omin voimin suoriutua. Mutta pakko käski. Muori otti mennäkseen puhumaan asiasta Matille. »Käyköön sitten miten käy», hän sanoi.
Matti olikin vähällä jäädä, mutta ei häntä pehtori sittenkään huomannut... Ei Matti olisi pehtorista luullut tulevan noin mahtavata miestä... Kohta se tulee, sanoi nyt Ville, ja siitä sanasta tuli Matille ja Liisalle kiire. Hyvänen aika! tuota ihanko paikalla?... Puolen tunnin päästä on tässä ... nyt pitäisi jo maksaa kyytiraha... Kyytiraha ... niin ... tuota ... paljonko sitä olikaan kyytirahaa?
Mutta ei hän kuitenkaan nauranut, kun tiesi sen Mattiin tekevän pahaa. Kasvoissa näkyi vaan soma mieltymys ja aina puikkonsa sammutettuaan ojenti hän kätensä suoraksi Mattiin päin varsin näyttääkseen Matille, miten se hänellä onnistuu. Ja toisella kädellään osotteli. Noin korkealle nousi nyt hänellä, mutta näin alas jäi Kaisulla ja näin alas Matilla. Antti lasten isä ei ollut vielä kotona.
"Laita vaan nyt niin, että kaikki käypi hyvin", sanoi edellinen. "Kyllä, mutta mitä perhanaa sinä vielä Marttalaan menet?" "No, viemään Matille osansa. Etkö sinä sitä tiedä, että ihmisen tulee olla rehellisen." "Milloin sitten aiot muulloin Marttalassa käydä?" "En tiedä tänäkö voi tulevana vuotena, mutta jos elän ja vapaana pysyn, niin käyn minä siinä, se on hyvä talo.
Kaksi miestä astui samassa puotiin. Toisen näistä tunsivat pojat kohta. Hän oli Jolsan Matti, suuri laastari-tilkku nenällä. "Onko tupakkaa? 2 naulaa antakaa!" Antero antoi Matille kaks rullaa. "Pitäis Leenalle ostaa puoli naulaa kahvia". Antero punnitsi puolen naulaa. "Vieläkö muuta... Tarvinneehan Leena vähän nuuskaakin; meillä on sitä oivallista". Matti otti tötterön nuuskaa Leenalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät