Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
"Niin, minunhan täytyi jos mieli oli saada velkakirja pois. Ja etpä usko, Jaakko, minä olin oikein ylpeä ja sanoin Marttalan Matille, että se oli viimeinen kerta, kun hän on pääsnyt meitä hätyyttämään.
Kyllä se oli, totta puhuen, siitä pitäen, kun se Liisa mielistyi minuun, vaikka ei se sitä ole kuulevinaankaan, kun sille sitä sanoo. »Elä tok', huono rahjushan olet ollut kaiken ikäsi!» vaan sanoo, vaikka ei se niin ajattele. Eikös se ole itse Liisa Matille tunnustanut siitä pitäen ruvenneensa hänestä tykkäämään?... Mistä se pehtori kaikki tietää? Niin ovat ihmiset kertoneet.
Ei minua tarvitse noin katsella ja viittoa, silla en minä ole mikään metsän peto", äyhkäsi Jaakko Matille, kun hän taas tuli Mäkelän Marin kanssa tanssimaan. "Vai et, olethan..." "Mikä olen, sanoppas?" sanoi Jaakko ja hänen katsantonsa synkistyi. "Olethan karhu, vaikk'ei karvasi ole niin takkuinen kuin ennen".
Mutta kun myllyaitta ilman muuta tukea kuin omaa painoaan näytti olevan ainaisen vaaran uhkan alaisena, pudistelivat myllymiehet ja muut ohikulkijat usein päätään, arvellen Matille, että kyllä se vielä kerran viepi tuon sinun myllysi. Mutta siihen saivat he mylläriltä vastaukseksi: Kyllä se siinä kestää, se on tehty siltä varalta.
Savitiessä vietettiin Matin ja Hintin häitä ja vieraita oli melkoisesti. Useimmille vieraille ukki kertoi salaisuutena, että sulle suhaun: johan minä Matille sanoin, ei somene siitä kuin tuon Hintin ottaa. Siinä sitten syötiin ja juotiin. Iltasilla alkoi tuo niin sanottu huomentuopin juonti, jossa Pekka piti näin kuuluvan alkupuheen: "Arvoisat vieraat!
Ukko siitä uuen kerran Vielä mainitsi Matille: "Mitä vielä Matti parka, Uotahan yheksän vuotta, Kovin paljon kymmenkunta, Kyllä saat Savosta mennä Purrella punakokalla, Vettä myöten vieretellä, Tuuli purjetta puhuupi, Aallot paattia ajaapi.
Sydämelliset jäähywäiset otettuani perheeltä, sanoin minä Matille, häntä hywästi jätellessäni, ettei hänen tarwitse olla "awiiseitta", kun wain nimittää mitä hän mieluimmin haluaa, sillä minä tilaan ne hänelle ja hänellä ei ole muuta tekemistä kuin noutaa ne aina pappilastaan. Matti tuosta niin ilostui, että hän hyppeli ja hykersi käsiänsä ja tarjoutui heti minua saattamaan.
"Voi, armaani! kuinka pahaa unta minä usein uneksin, kun pelkään, tokko tuletkaan turvakseni, ja mikä lieneekään täällä elämämme loppu tänä ankarana aikana," huokasi Leena alakuloisena Matille. "Turvasi olen tuonelaan asti, vaikka maailma kuinka kurjaa olisi, vastasi Matti ja vakuutti, ettei vihollinenkaan aina täällä ole, kyllähän vielä ajat lauhtuvatkin." "Niinpä kyllä," myönsi Leena.
Hyvin viisaasti hän kertoi Matille, joka kuunteli häntä suu auki, että tuo ilkeä tyttö oli salaa ottanut itselleen palasen Antin kynnestä ja muutaman hiuskarvan, joiden yli hän sitten oli lukenut kovaa sanat ja keittänyt ne yhdessä yhdeksän muun aineen kanssa, kunnes oli saanut hänen mielensä sekoitetuksi.
Sehän syökin kuin iso mies! äystäsi hän kuitenkin vielä, kooten kupinpalaset lattialta ja ruveten uuteen kuppiin Matille veljiä padasta ammentamaan. Mies syö ja mies saa! sanoi Matti. Eikös niin, Nalle? Tuo vain vellikuppi Nallenkin nokan eteen. Eukko töytyytti vellikupin Nallellekin ja pisti piloillaan: Pitääkö sille lusikkakin olla.
Päivän Sana
Muut Etsivät