Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Mai ei suurestikaan ihastunut lahjasta; "Pumpedumpin" rikkinäiset leikkikalut eivät miellyttäneet säntillistä pikku tyttöä, mutta sitä hän ei hennonnut sanoa siskolle. Vihdoin hän keksi keinon. Hän sanoi: "Kiitos, pikku Märta, mutta on parasta, että pidät itse Rosan, sillä lasten ei tule koskaan vaihtaa äitiä."
Mai oli jo nukkunut; hän makasi pää käännettynä sivulle päin, niin että hänen kasvonsa jotka olivat aivan kuin Eugenin kuvastuivat selvästi päänalusta vasten; Sonja ja Gertrud makasivat selällään ja tuhisivat, ja pikku Märta oli kuin sotkuinen kerä, josta näkyi vain vaaleat kiharat, punaiset posket ja valkoiset, palleroiset jäsenet.
"Se on ryöstetty!" huusi Märta, väännellen käsiänsä; "kotka vei sen kynsissään!" Epätoivon huudolla kaatui Elisabet hengetönnä maahan. Märta huusi taas apua, ja muutamia piikoja riensi sisälle ja auttoivat rakastetun rouvan ylös lattialta. Akselinpoika syöksi nyt sisään kokonaan mielettömänä.
Guldborg ja Märta riisuivat nukkuvan lapsen ja laskeusivat sitte liikutuksella polvilleen, kiittäen Jumalaa, joka niin pian oli kuullut heidän rukouksensa ja poistanut heistä raskaimman hädän. Ensi kerran Svanen kuoltua nautti hänen puolisonsa rauhallista ja virkistävää unta, ja iloiset unelmat lennähtivät hänen vuoteensa ympärillä. Rouva Guldborg oli pian laittanut pienen taloutensa.
Guldborg seurasi hyvän vanhuksen neuvoa. He menivät kirkkotarhaan ja istuivat eräälle hautakivelle. Märta otti esiin heidän viimeisen eväsvaransa, kaksi pientä mehevää omenaa, kuori ne ja pani parhaan rouvan polvelle. Guldborg antoi sen Valdemarille, joka söi sen suurella halulla ja pyysi enemmän.
Vanha Märta heittäiksi hänen jalkainsa eteen ja valitti hänelle kaikkein pyhäin nimessä, että hän rauhoittaisi itsensä, koska hän muutoin taitaisi saattaa heidät kaikki turmioon. "Teidän ei pidä valittaa, jalo neitini," sanoi varovainen mummo, "eikä tiedustella; teidän pitää asettaa itsenne, niinkuin teillä ei olisi koskaan ollut isää, jos tahdotte pelastaa nuorta henkeänne.
Märta väänteli epätoivoisena käsiään. Signe otti tämän toisen äitinsä vapiseviin käsiinsä ja painoi häntä levottomalle sydämellensä. Miehet eroittivat hänen kuitenkin kovasti parkuvasta mummosta ja pakoittivat hänen istumaan vaunuun.
"Jesus, Maria!" huusi Märta epätoivon äänellä, huolimatta siitä että veri tulvasi hänen päästänsä kaulalle. "Pelastakaa lasta! Kotka lennättää sitä pois; auttakaa, auttakaa!" Elisabet kiipesi tuskanhuudolla ylös sängystä ja riensi huoneesen huutavan luokse. "Missä on lapseni?" huusi säikähtynyt äiti, joka aavisti onnettomuutta ja pian pelkäsi sitä kun oli tapahtunut.
Lasten oli tapana Julia neidin saattamina juosta alas laivarantaan häntä vastaan, ja siellä he seisoivat ja hyppelivät ja nauroivat ja viittoivat käsillään, nähdessään hänet laivan kannella. Toisinaan, kun he eivät ehtineet ajoissa rantaan, riensivät he häntä vastaan mäessä, vanhimmat ensin ja pikku Märta viimeisenä, huutaen ja kirkuen, Julia neidin taluttamana.
Ja kun he sitten suuriksi tultuaan muistelivat lapsuuttaan, asettivat he aina pikku Main erityiseen, salaperäiseen yhteyteen isän kanssa? Iloisina hyppivät ja visertelivät pikku tytöt Eugenin ympärillä; Märta ojenteli kirkuen käsiään, ja Mai vääntäytyi irti Julia neidistä, päästäkseen rutistamaan ja syleilemään isää.
Päivän Sana
Muut Etsivät