Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Kristian, joka piti hänen kättänsä omassa kädessään, kostutti sitä, niinkun ennenkin, kyyneleillänsä, ja eräs vanha lääkäri oli nytkin sängyn vieressä. Sitä paitsi oli neljäskin henki läsnä, hänen lapsuutensa hellä hoitajatar, vanha Märta. Hän oli jonkun matkan päässä sängystä polvillansa ja rukoili Jumalaa poistamaan sitä vihan ukkosta, joka näytti lentelevän jalon Akselinpojan huoneen päällä.
"Kiitos, armaani", kuiskasi Eugen vastaukseksi, "silloin ehdotan, että antaisimme hänelle nimeksi Maria, eikä Märta..." Dora näytti hiukan pettyneeltä. "Hyvä Eugen, tokko sitä nimeä! Eihän hän ... tarkoitan, että ... eikö hän ollut nimeltään Maria..." Sen hän sanoi niin lapsellisen suloisesti, niin ilman vähintäkään mustasukkaisuutta, että Eugenin täytyi hymyillä.
Märta totteli, mutta vastahakoisesti, sillä hän pelkäsi nuoren sukuherran kylmettyvän; hän aukaisi sentähden ovea vähän hitaasti, seisoi kauan kynnyksellä linkku kädessä ja katsoi nukkuvaan lapseen, jonka jälkeen hän meni huoneesen sulkemaan muutamia avonaisia ikkunoita, ettei veto tulisi liian kovaksi.
Tarkoituksena on saada saksalaisia veljiäni paremmin kokoomaan voimiansa, heittämään hyvästi kaikki haaveilemiset ja väittelemiset ja oppia uudelleen englantilaisilta, että Kristuksen opetuslapsi on Kristuksen työntekijä. Englannin ja Saksan kristillisyys ovat toisiinsa samassa suhteessa kuin Marta ja Maria, kuin Pietari ja Johannes.
"Enpä ole juuri ajatellut sitä ... mutta se on hyvin kaunis nimi..." "Niin kyllä ... arvasin, että pitäisit siitä... Siispä sanomme häntä Märtaksi. On niin hauskaa saada puhella hänestä ikäänkuin hän jo olisi olemassa..." Ja siihen se jäi. Pieni olento, joka vielä uinaili käsittämättömissä kätköissä, oli jo nimeltään Märta.
Vanha Märta, joka oleskeli Akselinpojan huoneessa ja oli siellä voittanut kaikkein kunnioituksen ja luottamuksen nöyryydellänsä perheelle, otti ensin vaatetetun lapsen mummonsa sylistä ja kysyi sitte tavallisella varovaisuudellansa: "Kumpaistako ovea teidän armonne käskee minun avaamaan, saliinko vai vierashuoneesen vievää?"
Ainoa, joka seurasi häntä, oli vanha Märta, joka oli ollut Niilo Svanen imettäjä, ja oli vieläkin hänen huoneesensa sielustansa ja sydämestänsä alttiina.
"Oi se julma, hurja sota!" huokasi vanha Märta ja rukoili kaikkia pyhiä varjelemaan sen rakkaan nuorukaisen päiviä. "Tie hänen sydämeensä käy minun sydämeni lävitse!" vakuutti Kristian lämpimästi, ja ratsasti nuoren herransa perästä, joka kiihkeimmällä mielen liikutuksella antoi hevosen juosta ulos linnan portista. Märta lankesi polvilleen ja rukoili kauan aikaa.
Märta katsoi lohduttamatonna taivaalle, ja pitkän tuskallisen hiljaisuuden perästä puhkesi hän vihdoin sanoihin: "Herra, sinun pitkällisyytesi on suuri; sillä paimenet ovat muuttuneet raateleviksi susiksi, ja repivät lampaita, joita heidän pitäisi vartioida. O Herra, ota minut luoksesi taivaalliseen valtakuntaasi. sillä mitäs minä nyt enää teen tässä suuressa autiossa asunnossa?
Elisabetin vanhat vanhemmat vääntelivät käsiänsä, Märta nyyhki kovasti, ja Elisabetin kaunis sielu lensi taivaasen. Ilon valoisa temppeli oli siis näin sukkelasti muuttunut surun hautaholviksi. Vielä hetki ennen puolta päivää oli Elisabeth äärettömästi hyvillä mielin, ja ainoasti äitinsä hartailla rukouksilla pysyi hän sängyssä.
Päivän Sana
Muut Etsivät