Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Aamusella oli hänen miehensä, Antti Juhana, ollut työhön lähtiessänsä huonolla tuulella: oli pahastunut kahvin liiallisesta menosta. Kahvit olivat lopussa. Hänen piti ottaa puheeksi niiden osto, ja nyt hän oli päättänyt lauhduttaa sitä varten miehensä luonnon keittämällä aamiaiseksi makeaa siirappisoppaa.
En huoli minä happamista. Yks lasi suokaa vennon makeaa! Mehua tulvikoon siis Tokai'ista! ALTMAYER. Ei herra! silmihin mua katsokaa! Ettekös vainen meitä pilkkaa? MEFISTOFELES. No kuinkas! purra vois se omaa nilkkaa, Näin kesken seuran arvoisan. Vaan lausukaa nyt oitis suorahan, Mitä viiniä te haluatte? ALTMAYER. Mitä vaan, kump' ilveen lopetatte! Marjoja kasvaa viinapuu, Sarvia pukki partasuu.
Se voi monesti olla yhtä tyhmää kuin miehen käynti liian usein ravintoloissa. Niinkuin pyhä neitsyt aina ilmestyy uskoville katolilaisille vaaleassa pilvessä, niin ilmestyi rouva Bisby aina kyökkihöyryjen pilvessä, ja hänen suurin ilonsa koko tässä maailmassa oli tehdä jäljisteeksi "makeaa laatikkoa".
Mutta kun kaikki miehet alkoivat konkoa ylös ja pitkään haukotella lojautella, niin kuului se valtion herrain korviin kaukaisen huudon tavoin. Silloin valveutui Helsingin herra ja silmät harreillaan alkoi välhyillä ympärilleen, tirkistellä aurinkoa ja kummastellen sanoi: Tuolla astiko aurinko? Mutta kylläpä totta tosiaan tässä oli makeaa unta, jo tulikin kuitatuksi kolmen yön univelka.
Viini oli makeaa ja vahvaa, jommoista hän ei vielä koskaan ennen ollut maistanut ja virtaili tulentapaisesti hänen suonissaan ja jäsenissänsä. "Se varmaan virkistää", virkkoi hän, "sillä se lämmittää minut perinpohjin." "Sen se tekeekin", vastasi tuomari ystävällisesti. "Jumalan haltuun nyt ja onnea matkalle!" Lähettiläs läksi ja seisoi silmänräpäyksen perästä ulkona taivasalla.
Silloin ne palaavat pesään yhtä mahtavana pyörteenä ja alati tuon suuren yksinvaltaisen tarkotusperän paisuttamina rientävät kellareihin, upottavat päänsä kaulaa myöten hunaja-ammeihin, täyttävät itsensä kuin tynnyrejä uudistaakseen uupuneet voimansa ja menevät taas hitain askelin sitä makeaa, uneksimatonta ja huoletonta lepoa nauttimaan, joka heidät helmaansa sulkee seuraavaan ateriaan saakka.
Mutta kun hevoshaan veräjälle tultua ei näkynyt hevosia, niin isäntä huusi: »Nella, Nella!» Silloin lähti pensaikon takaa kolme hevosta, Nella edellä ja varsat perässä tulla lönköttämään veräjälle päin ja veräjää lähetessä silmät vilkkuivat ja korvat luihkivat, että mitähän makeaa niillä nyt on, kun siinä on niin monta ihmistä.
Ja kun sitten täältä pääsen ja saan Pojun luokseni, niin ... frallaralla-rallaa... Kavaljeereja ja makeaa suuhun: likööriä ... ja silloin, ah, ah, fralla-lal-la-frallaa! Ja sinä, Nelma, suret pienemmistä. Ei saa välittää, Nelma, pitää nauraa, pitää laulaa... Oi Vermlanti, sa kaunis, sa armahin maa! Pitää katsella ympärilleen. Katsopas tuotakin tuolla! Mikä se on? Mikä kumma?
Urhoollisella ja jalolla sielulla, kuten sinun, on oma arvonsa, huolimatta säädystä ja syntyperästä, juuri kuin tämä raikas juoma, jonka tässä sinulle tarjoan, on yhtä makeaa, juotiinpa se savi-astiasta tahi kultaisesta maljasta".
Itse hän kauppasi hänelle teetä ja kysyi, oliko se tarpeeksi makeaa, sekä vielä, saisiko hän kaataa hänelle toisen kupillisen j.n.e. Algernon oli yhä kylmä morsiantansa kohtaan ja näytti usein vaipuvan syviin ajatuksiin, unhoittaen kokonaan, missä hän oli. Emilia tunsi itsensä loukatuksi ja istui alakuloisena etäämmälle huoneeseen ompelemaan eikä pitkään aikaan katsahtanut pois työstään.
Päivän Sana
Muut Etsivät