Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Forsberg ... mikä se kirja oli, jonka pistit penkin taa? Se oli kielioppi, herra maisteri. *Bas*. Tuo tänne. Minä tahdon sen kirjan. Se ... se taisi pudota penkin alle. Joku lienee sen ottanut sieltä. Tuokaa se tänne, sanon minä, olkoonpa se kellä hyvänsä. No? Tuokaa se tänne! Kyllä minä opetan teitä ilvehtimään koulussa. Herra maisteri, ei toisissa ole syytä.
Otsakirjoituksena muutamalla artikkelilla oli »Soopankeittolaitoksen perustamisesta». Mutta itse kirjoituksessa oli sitten sopankeittolaitoksesta puhuttu. Minä en päässyt selville tarkoitettiinko esittää perustettavaksi soopan- vai sopankeittolaitos, vaiko molemmat. RAUTIAINEN. Mutta onko tuo nyt ! Senkö vuoksi maisteri Naatus tahtoo toimittajan erotettavaksi, että itse olette jääköön sanomatta!
Ja sitä tehdessään hän väliin aina surullisesti huokasi ja putosipa joskus yksinäinen kyynelpisarakin tuolle kellahtavalle paperille. Maisteri Alanen eli muistoissaan. Hänen elämänsä miehuuden aika oli niin tyhjää ja autiota, ett'ei hän siitä koskaan ollut saanut nauttia.
Niillä on senkin turkasen ilveet ja elkeet hänen napeistaan nyt pitävät murhetta, pitäkööt omistaan ja kakaroistaan. Pääsevät kai hänestä parin viikon perästä. Sillalla kun muka kävelee, raskii hän heittää ne kävelytkin, jos niikseen tulee, maisteri ryyppäsi pitkän ryypyn, tottapa se ei ollut niinkään helppo raskia.
Poistuessaan yritti maisteri Alm useampaa kertaan saada Julialta suudelmaa, joka ei kuitenkin onnistunut. Seuraavana iltana täytti Julia kuitenkin muodollisesti lupauksensa, maisterille, ollen hänen kanssaan ulkona kävelyllä. Mestarien ja työntekijäin yhteinen kokouspäivä oli tullut. Mestareita oli saapunut eninosa, noin kolmenkymmenen paikkeille. Puheenjohtajaksi kokoukselle valittiin Kovanen.
Olkaa niin hyvä, maisteri, teillekin on tilaa suuressa venheessä, sanoi hän Henrikille. Molemmat neidit samassa jättivät ruuhen ja menivät muiden seuraan, jotka jo suurimmaksi osaksi olivat sijoittuneet paikoillensa. Kaksi renkiä, jotka olivat tähän asti pysyytyneet jossain piilossa, pitelivät venettä kohdallaan, seisten sen kummallakin puolen, polvia myöten vedessä.
Se lymysi isäntänsä jalkain juureen, katsoa sirrottaen häneen toisella silmällään, ikäänkuin nöyrästi antautuen rangaistuksen alaiseksi. Maisteri ei toki voinut muuta kuin silittää niin nöyrää koiraa, vaan Sirri oli häpeillään ja meni kotia. Maisteri sen sijaan meni talon isännän asuntoon ja antoi Berthalle sormuksen. Ja sielläkös ilo nousi!
"Onpa niinmuodoin joku yhtäläisyys maisterin ja minun käynnilläni tässä paikassa minä tulin tänne mietiskelemään, kuinka linnoitukseen olisi hyökättävä, ja maisteri, kuinka ihmissydän olisi valloitettava." "Hm!" sanoi pappismiehemme ja näytti olevan hämillään.
Päiviä monia teille täti Priita! Miksi kurkistelette ulos lahdelle? Voisipa luulla teidän sulhonne purjehtivan siellä. Priita. No, mitä pilkkaa laskettekaan minusta, herra maisteri Alcmannus! Minun sulhoni! Olisitte hänestä puhuneet viisikymmentä vuotta takaperin! Oh! Oh! Alcmannus. Se aika on teille hyvässä muistossa, koska sitä ajatellessa huokaatte niin syvään? Priita. On kyllä.
Maisteri otti tuon poloisen syliinsä, kantoi luokseen ja juotti sitä maidolla, olisi kernaasti syöttänytkin, mutta osaakos se tuommoinen koiran pahainen vielä syödäkään? Ja sitten kääräsi hän sen kaulahuiviinsa ja pani sänkyyn peitteen alle maata. Ja siinä oli koira paran niin hyvä olla, että se makasi heräämättä aina aamupuoleen yötä, jolloin vasta maisteri maata pani.
Päivän Sana
Muut Etsivät