Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Minun hyväluontoiselle Berthalleni, joka minulle ennen aina osoitti täydellistä luottamusta! Tämä tosiaan jo menee liian pitkälle. Rankaisematta en voi häntä päästää asiasta; nyt on jo kärsivällisyyteni lopussa. Aksel. Amalia. AKSEL. Kuka siellä? Vai niin! Tulkaa sisään, olkaa hyvä! Minulla oli vain Berthalle vähän puhuttavaa. Unohdin äsken AKSEL. No noh, tulkaa sisään vaan!
Maailma on niin hassu ja naurettava ettei sitä järkevä mies voi ottaakaan muuten kuin koomilliselta kannalta. Minä jään siis kiltisti odottamaan siksi kuin sopii Berthalle ja täytyyhän minun sitä paitsi appivaariakin Mutta kuulkaa, ettekö tarjoo kahvia Niilolle. Ethän sinä vain minullekin ole äkäinen, Niilo? HAMARI. Vieläkö sinullekin! Me kuin aina olemme olleet niin hyvät ystävät, pikku Miili.
Olethan aina ollut hyvä lapsi, tyttöseni; teepäs maisterille joku joululahja". Tätä ei Berthalle tarvinnut kahta kertaa sanoa. Hän osti pienen pienen poslinisen nuken ja neuloi sille kauniit, kauniit vaatteet. Ne olivat punaisen ja mustankirjavat; punaiset viirut oli koristettu hopeaisilla helmillä ja mustilla lasiputkosilla, mustat taas valkoisilla helmillä ja hopeisilla putkosilla.
Se oli siis sama sormus, jonka Bertha oli kadottanut. Murhe ja ilo vaihtelivat nyt maisterin sydämmessä. Kynämamseli oli kuollut siitä hänellä murhe ja suru suuri; sormus oli löydetty se tekee ilon hyväsydämmiselle Berthalle, ja muiden ilosta oli maisterikin valmis iloitsemaan. Hän oli kahden vaiheilla, toruisiko vai kiittäisikö Sirriä.
Se lymysi isäntänsä jalkain juureen, katsoa sirrottaen häneen toisella silmällään, ikäänkuin nöyrästi antautuen rangaistuksen alaiseksi. Maisteri ei toki voinut muuta kuin silittää niin nöyrää koiraa, vaan Sirri oli häpeillään ja meni kotia. Maisteri sen sijaan meni talon isännän asuntoon ja antoi Berthalle sormuksen. Ja sielläkös ilo nousi!
Päivän Sana
Muut Etsivät