Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Se oli siis sama sormus, jonka Bertha oli kadottanut. Murhe ja ilo vaihtelivat nyt maisterin sydämmessä. Kynämamseli oli kuollut siitä hänellä murhe ja suru suuri; sormus oli löydetty se tekee ilon hyväsydämmiselle Berthalle, ja muiden ilosta oli maisterikin valmis iloitsemaan. Hän oli kahden vaiheilla, toruisiko vai kiittäisikö Sirriä.
Hyvänsävyisiä ihmisiä he enimmästänsä olivat luonteeltaan ja hyväätarkoittavia, vaikka he joskus, jos heillä oli palveltavana joku huima villipää, koettivatkin anastaa tämän yli milt'ei äidillistä valtaa. Tälle kannalle olivat vielä joku vuosikymmen sitten varakkaammatkin ylioppilaat asettaneet kotielämänsä, ja niin oli Antti maisterikin tehnyt.
Hilja väsymättä korjaili Esterin hameenhelmuksia ja piti huolta hänen hansikkaistaan, ja maisteri Esteri sanoi jo maisteriksi, kun Grönblad juuri suoritteli tutkintojaan jopa maisterikin tuhlaili kallista aikaansa valmistaen Esteriä noihin ikäviin oppitunteihin, joita Esterin välttämättä piti äitinsä tahdon mukaan ottaa.
"Sepä on!" tuumiskeli mummo. Maisterikin tuli teetä juomaan. "Saan toivottaa onnea uuteen virkaan!" sanoi mummo." "Paljon kiitoksia onnentoivotuksista! Jumala teillekin onnea uudessa talossanne asumiseen siunatkoon. Olipa se oiva asia, kun tekin vanhoiksi päiviksenne saitte oman kodin", sanoi maisteri. "Niin kodin! Kyllä se hyvä asia onkin, että ihmisellä on omantakeinen nurkka.
Siihen katsantokantaan ei parooni Manfelt voinut suostua milloinkaan. Voima ei riippunut yksinomaan miesten luvusta vaan myöskin laadusta. Sen hän oli jo nuorena oppinut sotarinnassa. Mutta kansanvaltaisessa yhteiskunnassa oli useimmilla aina valta. Se oli paroonin mielestä vähemmän suotavaa. Elämä oli taisteloa, myönsi maisterikin. Mutta taistelossa ei käskenyt jokainen, vaan yksi.
Harmitteli kuitenkin sitä, että herrat aina niin kauan nukkuvat ... herrat ylipäänsä, ja erittäin nämä. Elli laitteli jo verannalla vihkoa kukista ja ruohoista, joita oli pöydälle levittänyt, kun ylhäältä alettiin tulla. Ne olivat ylioppilaan askelia ... kohta kuului maisterikin tulevan ... ja nyt ne laskeutuivat rappusia alas. Mutta ylioppilas tuli yksin verantaan.
Sitten meni vesissä suin taas katsomaan avaimenreijästä. Nyt potkii maisterikin, puheli hän sieltä. Varro sinä maisteri kulta, kun me vaarin kanssa mynttiä ruvetaan lyömään, vielä se likka sinun käsistäsi ostetaan! Tule pois, sanon minä, huusi kapteeni. Varro, sanoi Hinkki, ja rupesi nyt keksimään omiansa. Mikäs tuokin vanha kapteeni on? oli hän avaimenreijästä näkevinään.
Ja siinä ainakin oli esimies oikeassa, kun sanoi, niinkuin hän itsekin oli sanonut, että ero on suuri juopon ja tupakkamiehen himojen välillä. Laulu ja soitto sitä paitsi haihduttivat hänen mielensä muuanne. Kaunis kuoro siellä lauloi, ja kaikki olivat innostuneet. Maisterikin muuttautui salin ovelle ja koetti varpailleen nousten nähdä laulajia.
Maisteri ei voinut siihen olla laimeasti sanomatta: Niinkuin juopot ja morfinistitkin. Aivan niin, niinkuin juopot ja morfinistit, mutta erotus on kuitenkin suuri, sillä tietysti ei voi tupakanpolttoa näihin paheisiin verratakaan. Niin, en minä sitä sanokaan, myönsi maisterikin. Siihen loppui keskustelu, sillä salista alkoi kuulua laulua ja kaikki menivät sinne.
Mutta voi, kuinka usein ihmiset katsovat vasemmalle, kun pitäisi katsoa oikealle! Viime viikkoina oli ilma ollut hyvin leuto, oli satanut vettäkin, niin ett'ei lunta ollut maassa ensinkään. Olisihan sormuksen pitänyt löytyä paljaalta maalta, mutta eipäs löytynyt. Sattui tuohon etsimishommaan tulemaan maisterikin Sirrinsä kanssa. Maisteri rupesi hakemaan hänkin, eikä Sirrikään tahtonut ilman olla.
Päivän Sana
Muut Etsivät