Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Niin kauan kun poistuvat matkustajat olivat vielä silmänäöllä, seisoi maisteri liikkumatta paikallansa ja katsoi ainoasti heidän peräänsä; mutta kun hän ei enää voinut keksiä vivahdustakaan ajopelistä eikä siinä istujoista, käänsihe hän äkkiä seppään päin ja kysyi melkein kiivaalla äänellä: "Kuinka pian tulee vaunu korjatuksi?" "Se viipyy, niinkun sanoin, puolitoista tuntia," vastasi tämä.
Erottuani keväällä vuonna 1848 yksityisopettajastani maisteri »Confusiuksesta» ja kun oli päätetty, että minun tulee seuraavana syksynä lähteä Turun kimnaasiin, luin minä koko kesän sangen ahkerasti korvatakseni sen, mitä olin tätä ennen laimiinlyönyt.
Vieraiden kesken nousi väittelyä etiketin tarpeellisuudesta ja tarpeettomuudesta, ja sillä välin maisteri mitään virkkamatta riensi kamariinsa, jonka uuni pian oli täynnä revityn Gentilhommen palasia. Ja ensi yönä nousi sakea savu piharakennuksen uuninpiipusta: koko Gentilhomme haihtui hiljaiseen yön ilmaan.
Pöpö on poissa. Ne ovat sohvalla tahi tuolilla kirjoituspöydän vieressä " Vuorela. Sillä on vieraita tuolla verandalla. Menen sitten sinne ilmoittamaan Liisi. Kyllä kyllä kirjoituspöydän vieressä Tuossahan ne ovatkin. Maisteri Vuorela! Kuinka te uskallatte ? Vuorela. Tullakko tänne lohikäärmeen omaan luolaan? Liisi. Vait, vait, ne voivat kuulla Vuorela. Hexensabbath ? Liisi. Teidän pitää mennä!
Seura oli nimittäin täysilukuinen, jollei oteta lukuun koulumestari Svenoniusta, joka useita viikkoja oli sairastanut ja jota ei tällä kertaa osattu odottaa senkään tähden, että kaupungin kaikkitietävät kielikellot kertoivat, että oppinut maisteri samana iltana oli aikonut kuppauttaa itseään.
Siitä ei enää ole kuin pyssyn kantama siihen hoviin, johon hänen matkansa piti. Voi jos olisi vielä edes parinkaan peninkulman päässä, niin ennättäisi vielä oikein tarkasti miettiä! Niin ajatteli maisteri, mutta sitten johtui hänelle taas mieleen, että parempihan on mitä pikemmin pääsee perille, sillä tehtävähän mikä tehtävä.
"Minä en voi oikein hyvästi tällä kertaa, saatte luvan täksi tunniksi, mutta pysykää alallanne, ett'ette häiritse vierusluokkaa", sanoi maisteri lopuksi, pani kirjan pöydälle ja teki poislähtöä. Pojat vilkuilivat toisiinsa. Kumpahan ei tulisi huomennakaan, arvelivat, eikä ylihuomennakaan eikä sittenkään, niin saisimmepa lupaa!
Maisteri meni työhuoneesensa, hänellä oli paksu pakka paperia pöydällä. Hän alkoi selailla papereita ja katseli ja tutki niitä. Vihdoin hän latoi ne taas kokoon ja heitti itsensä kyljelleen sohvan päälle. Siinä asemassa hän hiljaa puhui itsekseen: "Köyhyys, köyhyys, ja se, se kestää. Vihdoin häntä ihminen pääsee siihen, ett'ei aina ja joka hetki köyhäksi sanota!" Siihen hän hiukan uinahti.
Minä menen maisteri Basin ja rouva Strengin luo ja pyydän heitä päästämään teitä huomenna kevätjuhlaan. Ja kyllä he ihan varmaan antavat anteeksi koko rangaistuksen. *Lassemaija ja Kanonada*. Niin, hyvä herra nimismies... *Rinaldo*. Ei, kiitoksia tarjouksesta, me emme huoli siitä. Nyt on meidän vuoromme kärsiä vapaasta tahdosta rangaistus, jonka olemme ansainneet.
Olisivat kai ne saaneet sitä muualtakin, sanoi ruustinna välittävästi. Syntyi taaskin kiusallinen äänettömyys. Kävikö maisteri Valamossa? kysyä tokaisi joku pikkupojista. Olin siellä yötäkin. No, mitä Jean Jacques, meidän suuri filosofimme? kysyi rovasti hyvillään siitä, että puheenaine kääntyi toisaalle. Hänellä on siellä kovin soma pieni pirtti.
Päivän Sana
Muut Etsivät