Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Johanna ei vastannut, nosti vaan muhvia kasvojen eteen ja pakeni Topiasta. "Hän oli itkenyt", virkkoi Josu, "eikä hän nähnytkään keitä me olimme." "Itkenyt hän niin oli eikä hän juuri eteensä nähnyt. Minä luulen että Maiju on mennyt edellä kirkkoon ja odottaa siellä meitä." Tuli kylmä talvi; pitkiä pakkasia ja pitkiä pyryjä oli yhtenään.
Niin teki Maiju, eikä hän koskaan nurkunut että hänen piti liian paljon nähdä waiwaa, liiaksi walwoa ja että hän sai liiaksi wähän lewätä. Koskelan isännän tautiwuode tuli pitkälliseksi.
Isäntä tunsi nyt sydämessään selwemmästi kuin koskaan ennen, että tuo kuihtuminen, wäsymys ja uupumus oli kaikki tullut aiwan hänen tähtensä, ja tuo tunto, tuo tieto teki kipeämpää hänen sydämelleen nyt kuin koskaan ennen. Tällä jalolla tawalla palkitsi Maiju kaiken kylmyyden ja ynseyden, jota isäntä hänelle osoitti.
MAIJU. neljäkolmatta, viisikolmatta, kuusikolmatta, seitsemänkolmatta ELISABETH. Etkö sinä kuule, Maiju? MAIJU. kahdeksankolmatta voih, nyt se meni! ja se oli mamman syy, minä olen aina ennen saanut sata täyteen, mutta kun mamma tuli siihen keskeyttämään. Ei anneta minun milloinkaan rauhassa päästä yhtä ainoata peliä loppuun, vaikka se ei kestäisi kuin neljänneksen tuntia korkeintaan.
Kun Margareetta kuuli, että Maiju sanoi hiljan tavanneensa Maunon heräsi hänen huomionsa, ja toivoen saavansa jotain tietoa hänestä kuulteli hän tarkasti puhetta etuhuoneesta. Heleä puna nousi hänen vaaleille kasvoillensa, kun hän kuuli mitä Maiju sanoi, eikä hän ehtinyt rauhoittua ennenkuin hän oli kuunnellut häntä kerrottuun saakka.
SILJA. Eihän unista ole taikaa. MAIJU. Miks'ei ole? Useinpa käyvät toteen teidänkin unet. SILJA. Sattuu nyt joskus. MAIJU. Hyväksiköhän se olisi vai pahaksi? Sanokaas, äiti. SILJA. Kukapa tuon arvannee. Kirkko on lohdutukseksi minun unissani. MAIJU.
Se on tietty. Maiju. Niin no, se oli nyt sillä viisiä että en minä aina ole Kallea tuntenut, sillä hän Ei, en minä sentään Lyyli. Noo? Maiju. Niin, sillä hän tuli tänne vasta kesällä.
No, ne ovat semmoisia, jotka sanomalehdissä arvostelevat kirjailiain teokset. Välistä ne kiittävät, mutta enimmiten moittivat, Maiju. Vai niin! No, miks'ei ne itse kirjoita mitään? Eikö ne osaa? Lyyli. Osaa! Tietysti, mutta eivät viitsi. Ne päättävät vaan, että tuo on hyvä, tuo on huono, tuo pitäisi olla sillä tavalla ja tuo tällä. Ja useinkin ne ovat niin pisteliäitä ja ivallisia että oikein.
ELISABETH. Sanoin, että olet tuulihattu. MAIJU. Mutta enpäs ole tuulihattu. Vai olenkosta? Mamma ottaa sen sanan takaisin, muuten en lähdekään. Enhän ole tuulihattu? ELISABETH. No, et ole, et. Menehän nyt! MAIJU. Ja saanko puhella puoli minuttia, jos sattuu joku tytöistä tulemaan vastaan? ELISABETH. Kyllä puoli minuttia, kunhan et enemmän. MAIJU. Ei enemmän, puoli minuttia vaan.
JUSSI. Toisella kädellään saa heiluttaa miekkaa, toisella rakentaa. MAIJU. Niinkuin Israelin lapset Jerusalemissa Nehemian aikaan. JUSSI. Sattuva vertaus. MAIJU. Onpa se sukkelaa! Jestapoo! ELISABETH. No, Maiju! MAIJU., Enhän minä sanonut kuin jestapoo. Onko se nyt mitä vaarallista? jos mamma tietäisi yhden asian, niin mammakin sanoisi jestapoo. ELISABETH. Yhden asian?
Päivän Sana
Muut Etsivät