Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 5. marraskuuta 2025


Regina käänsi kosteat, säteilevät silmänsä pois merestä ja katseli sanomattomalla epäilyksellä vanhaa neuvojaansa. Sano, virkkoi hän melkein kiivaasti, onko mahdollista olla samalla haavaa jalo kuin enkeli ja ilkeä kuin peto? Onko mahdollista olla samalla haavaa maailman suurin ja vihattavin mies? Regina katseli taas merelle.

Mutta nyt hän, elähtyneenä kiivastumattomasta, vaan lujasta tyytymättömyyden tunteesta, nousi seisaalleen, ojensi kätensä munkkia kohti ja rupesi puhumaan hänelle katsannolla ja äänellä, millä olisivat kerubi-enkelille sopineet, joka surkuttelee ja myös, niin pallon kuin mahdollista, sanoissaan säästelee ihmis-parkaa, vaikka hänen on käskynä ankarasti moittia sen hairauksia.

Minä koetin tehdä itseni niin pieneksi kuin mahdollista, mutta jäin kuitenkin yhtä suureksi kuin ennenkin ja ennen kun huomasin, olin seisomassa kirkon porstuassa, akkunan edessä, äitini vieressä, ja kansaa tulvasi minun ohitseni kirkkoon, kuin vettä Temmesjoessa.

»Te olette olleet niin ystävällisiä minulle, etten oikeastaan käsitä, kuinka se on mahdollista», sanoin. »Mutta luuletteko siis, että ystävyytenne on vain sääliä, suloista sääliä tosin, mutta kaikissa tapauksissa kuitenkin ainoastaan sääliä?

Hän eli tämän kanssa jos mahdollista vielä suuremmassa yksinäisyydessä, kuin ennen, ja piti häntä suuressa arvossa, jos saa päättää papin ja lääkärin kertomuksista pitäjällä. Sitä huhua, joka oli tietävinänsä että kartanon-omistajan vaimo oli mykkä, sokea tai jotakin semmoista, väittivät mainitut henkilöt perättömäksi.

NIILO. Olisiko hän ostanut? SAARA. Valehteli. NIILO. Kyllä minä kuulin sivumennen Sjömanin puhuvan, että hän aikoo myydä, mutta SAARA. Olisko se mahdollista. NIILO. Mitä nyt on tehtävä! SAARA. Hanki rahaa. NIILO. Mistä minä ne hankin. SAARA. Että se juuri tuon riivatun haltuun joutui. NIILO. Kyllä sinun pitää mennä armoa pyytämään. SAARA. Minunko tuolta ? NIILO. Mutta ajattelehan.

Heleenan viimeaikuinen alakuloisuus ja sairasmielisyys alkoi kuitenkin entistä enemmin äitiä murheuttaa. Varsinkin edellä kerrotun illan harhailun jälkeen kohteli äiti tytärtänsä säälitellen ja tavallista hellemmin. Eliinakin teki parastansa hankkiessa perheesen sopusointua ja jos mahdollista iloisuuttakin, vaikka näytti ikäänkuin häneenkin olisi tarttunut jotakin sisaren alakuloisuudesta.

Tästä saatoin ymmärtää ettei tämä kansa ollut erittäin seurahaluista ja ettei se ollut minkäänlaisessa yhteydessä muiden maanalaisten kansain kanssa, niin että kaiken mukaan mitä nyt saatoin käsittää, ei ollut mahdollista välttää tuota kovaa koulunkäymistä pikkulapsien tapaan, jos minä mielin elää tässä maassa.

Jos olisi mahdollista laatia seikkaperäinen sukutilasto sivistyneistömme polveutumisesta, kävisi siitä epäilemättä varsin selvästi ja vakuuttavasti ilmi tämän sivistyneistön vallitseva suomalaisuus. Tietysti on tämä sivistyneistö sulattanut itseensä tuntuvat määrät ruotsalaista ja muutakin kansainvälistä ainesta, mutta kanta-ainekseltaan on se kuitenkin aina ollut ja pysynyt suomalaisena.

Assessori ja Kanttori. ASSESSORI. Neiti Sommar on rouva Turholmin sisarentytär, eikö niin? KANTTORI. Niin on. ASSESSORI. Ja ainoa perillinen? KANTTORI. Sitä en ole koskaan tiedustellut, mutta onhan se mahdollista jollei rouva Turholm vielä mene uudestaan naimisiin. ASSESSORI. Hän on varsin sievä ihminen. KANTTORI. Niin todellakin, ikäänsä erinomaisen pulska vielä.

Päivän Sana

valmistajansa

Muut Etsivät