Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Sellaisten olosuhteiden vallitessa saattoi hän elää rauhassa ja levossa kaiken sen viisauden nojassa, joka löytyy seuraavassa puolalaisen kansanlaulun pätkässä: Magda oli vaimonsa ja kimo hevosensa, Kyll' Herra aina huolen pitää hänen parhaaksensa. Siten kului hänen elämänsä aivan niin kuin Jumala tahtoi, ja vasta kuin Jumala tahtoi sotaa, kävi Bartek hiukan levottomaksi.
Kaukana viheltää veturi ja työntää suuria, harmaita savupilviä. Sitten se sähisee kuin lohikäärme ja syöksee alhaalta höyryvirtoja. Naisten valitus on korkeimmillaan. Muutamat peittävät esiliinoilla kasvojaan, toiset ojentavat käsiään vaunujen jälkeen. Nyyhkyttävät äänet kertovat miestensä ja poikainsa nimiä. "Hyvästi Bartek!" huutaa Magda. "Näytä nyt että pidät puoltasi!
Hän huomasi vaan että hänen poskensa alkoivat hehkua, kun veturi ryhtyi vanhaan liverrykseensä: "Puolalainen härkä! Härkä Podoliasta!" Magda! Magda! Magda! Ja tuntui hänen olonsa hyvin tuskalliselta. Ensimmäinen, kalpea aamunkoi valaisee unisia ja vaivoista väsyneitä kasvoja. Penkeillä lepäävät sotilaat niin hyvin kuin voivat.
Magda huutaa ja suutelee hänen käsiään. Bartek heittäytyy hänen jalkoihinsa suostumuksen mukaan, ja pikku Franek suutelee hänen kättään sormi suussa. Sen jälkeen vaipuu Bartek hiljaiseen ihmettelyyn kokonansa. Minä toivon sanoo nuori rouva, minä toivon, parahin Bartekini, että te annatte äänenne minun miehelleni, eikä tuolle herra Schulbergille.
Franek kertoi kertomistaan: "Mutta hän sanoi, ja minä sanoin..." Magda kätki kasvonsa käsiinsä, kääntyi Bartekin puoleen ja alkoi: Siinä saat kuulla! Siinä kuulet itse! Mene nyt sotimaan ranskalaisia vastaan ja anna sitten saksalaisten kurittaa lastasi kuin koiraa ja haukkua sitä! Mene vaan sotaan ja anna sitten saksalaisen hakata omaa lastasi. Siinä on palkkasi, raukka...
Kun laulu ei kuitenkaan sujunut ilman Hinkkiä, nousi hän hakeakseen Hinkin esille. Mutta hoiperrellessaan salin suljetun oven editse, pysähtyi hän äkkiä niinkuin salaman lyömänä, silmät aukenivat, kulmakarvat kohosivat ja veri pakeni kasvoista. Hetken hän kuunteli liikahtamatta. Mitäs miehiä ne ovat? kuiskasi hän käheällä äänellänsä. Magda rupesi tulemaan hänen luoksensa.
Nyt oli hän joutunut 300 Saksan markan velkaan, siis puolta suurempaan summaan, kuin korot olivat, sillä pitihän hänen saada vähän rahoja talouteenkin. Bartek kirjoitti nimensä velkakirjaan omakätisesti, että sillä olisi lain voima. Magda oli sitä varten käynyt hänen luonaan vankilassa. Sankari oli hyvin surumielinen, alakuloinen ja kipeä.
Hän tointui vasta ovella ja alkoi kummeksien katsella Magdaa. No mutta, mikä sinua vaivaa, Magda? Mene sisään, mars! Hän meni sisään, mutta kaatui kynnyksellä. Viina oli noussut kovin hänen päähänsä. Hän lauleli ja etsi silmillään töllistä Franekia. Hän huuteli hänelle: Morgen Kerl! , vaikkei Franckia ollenkaan ollut sisällä.
Minun täytyy pyytää Teiltä anteeksi, armollinen rouva, mutta hän ei tavallisesti puhu sanaakaan. Te tahdotte siis äänestää miestäni, eikö totta? Olettehan puolalainen ja me olemme puolalaisia; meidän täytyy pysyä ko'ossa. Minä lyön hänen pääkallonsa murskaksi, jollei hän äänestä niin! vakuuttaa Magda. Minkä tähden roikkuu pääsi kuin härän? Hän ei koskaan sano sanaakaan. Tulehan tänne sitten!
Vasta nyt oli Magda huomannut suuren arven, joka kulki suoraan Bartekin naaman yli vasemmasta ohimosta partaan saakka. Se ei ole mitään! Se oli vaan eräs ratsumies, joka sen naarmun teki, mutta kyllä minäkin häntä naarmusin. Minä olen ollut lasareetissa. Ah, hyvä Jumala! Vähät siitä. Niinhän olet laihtunut kuin kuolema. Ei väliä! sanoi Bartek.
Päivän Sana
Muut Etsivät