Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Hän ummisti silmänsä. Lääkäri ja neitsy Madsen menivät varpaisillaan viereiseen huoneesen. Dina asettausi nojatuolin taakse. Hetki sen jälkeen avasi nuori mies silmänsä. "Oletko siellä Dina?" "Olen." "Ehkä minä kuitenkin voisin " "Mitä?" "Rukoilla. Minä en ole nukkunut ja nyt olen minä paljoa levollisempi. Minun rintaani ei tee enää niin kipeätä." Hän henkäsi syvään ja yski sangen hiljaa.
Hänen kasvoillansa, hiuksillansa ja hameellansa oli sama väri kuin ennenkin ja kuitenkin oli kulunut monta vuotta, viisi vuotta, siitä kun pikku Dina seisoi siinä ruokahuoneessa myymässä viheriöitä seppeleitänsä. Neitsy Madsen nukkui; sillä jo oli jokseenkin myöhä. Kello oli yli kahdentoista eikä herra Blendenau ollut vielä tullut kotia.
Ne olen tänään nostanut huomenna ostaakseni itselleni erään huvilan, joka on kaupan; mutta nyt saan paremman asunnon." Hän ojensi lompakon Diinalle. Tämä tarttui nyyhkyttäen hänen käteensä. Neitsyt Madsen pusersi yhteen huulensa ja näytti olevan vähemmin hyvällä tuulella. "Kun olen kuollut, tehnette te minulle sen palveluksen, herra tohtori, että lähetätte sähkösanoman sedälleni.
Joka kerta kun tuuli puhalsi hänen väljän sadevaippansa sivulle, näkyi vaalea hame, joka ynnä valkoinen olkihattu, joka oli täpöisen täynnä kirjavia kukkasia, muodosti jyrkän vastakohdan kolkolle ilmalle. "Suokaa anteeksi," sanoi neitsyt Madsen seisauttaen hänet. Nuori tyttö säpsähti. "Mitä haluatte te?"
"Kauniita kukkakimppuja 10:een äyriin ja vihriäisiä seppeleitä 2:een äyriin kappale. Ne tuoksuavat parhaiten, kun ovat kuihtuneet." "Kaiketi myyt sinä kolme 5:stä äyristä," tinki neitsy Madsen. "Te saatte mennä, neitsy Madsen, minä soitan, jos minä haluan jotakin." Neitsyt pyörähti ulos tavallista punasenruskeampana kiukusta. "Mikä sinun nimesi on?" "Dina." "Se on kaunis nimi.
Tohtori ja neitsyt Madsen astuivat varpaisillaan viereiseen huoneesen. Diina astui nojatuolin taakse. Kotvanen sen jälkeen katsahti sairas ylös. "Oletteko siellä, Diina?" "Olen." "Taisinpa kuitenkin " "Mitä?" "Rukoilla. En ole nukkunut, ja nyt nyt olen paljon levollisempi. Rinnassani ei enää tunnu kipeältä." Hän hengähti syvään ja yskäsi aivan heikosti.
Siten sanoen sysäsi neitsyt Madsen tytön ovesta sisään eikä voinut ohimennen olla nipistämättä häntä vähän käsivarresta. Lapsi seisahtui keskelle lattiaa.
"Kauniita kukkaiskimppuja 10 äyriä ja vehreitä seppeleitä 2 äyriä kappaleelta. Ne tuoksuvat parhaiten lakastuneina." "Myyt kai kolme 5 äyriin," tinki neitsyt Madsen. "Saatte mennä, neitsyt Madsen, minä soitan, jos jotakin tarvitsen." Neitsyt pyörähti ulos, tavallista punaruskeampana kiukusta. "Mikä on nimesi?" "Diina." "Se on kaunis nimi. Kuinka vanha olet?" "Viisitoista vuotta."
"Niistä ei ole kysymystä," sanoi neitsy Madsen hiukan närkästyneenä. "Minun isäntäraukkani makaa sairaana hän on kuoleman kourissa, eikä ole ketään, joka häntä hoiteleisi, kun en minä ole saapuvilla. Tahdotteko käydä hänen luoksensa sillä välin, kun minä juoksen hakemassa lääkäriä?" "Mielelläni." "Kiitoksia. Seuratkaa minua. Me asumme heti tässä kulmassa."
Porstuankello soi. Neitsyt Madsen kavahti ylös, järjesti punaruskeata tukkaansa punaruskeilla käsillänsä ja siloitti punaruskeata pukuansa. Sitten juoksi hän avaamaan. Herra Blendenau seisoi siellä ulkona. Hän oli kalpea, kauhean kalpea. "Antakaa minulle käsivartenne, neitsyt, teidän täytyy taluta minua, muutoin kaadun. Töin tuskin pääsin portaista ylös." "Herra luojani!"
Päivän Sana
Muut Etsivät