Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Joka kerta kun tuuli avasi tämän väljää sadekaapua, näkyi valkoinen hame, joka valkoisen olkihatun kera, jossa oli ylen paljon kirjavia kukkia oli kolkon ilman jyrkkänä vastakohtana. "Suokaa anteeksi", lausui neitsy Madsen, pysähdyttäen hänet. Nuori tyttö säpsähti. "Mitä te tahdotte?" "Onpahan minulla kummallinen anomus", sanoi neitsyt, "enkä minä tiedä kuka olette ja mihin ai'otte".
Hän nojasi päätään ovenpieleen ja nyyhkytti. Frans Blendenau avasi silmänsä. "Tekö olette, neitsyt Madsen?" "En." Hän käänsi päätään. "Kuka te olette?" "Emännöitsijänne lähetti minut tänne ylös pitämään teille seuraa siksi aikaa kuin hän meni lääkäriä noutamaan." "Se oli kauniisti teiltä. Missä tapasi hän teidät?" "Tuolla tuolla kadulla."
Sitten hän soitti. Neitsyt Madsen tuli sisään. Hän näytti jotenkin happamelta, hänellä oli laihat, punaruskeat kasvot, punaruskea kihara tukka ja punaruskea puku, ja kun hän arkitilassa ei käyttänyt sellaista ylellisyystavaraa kuin valkoista kaulusta, ei voinut koskaan tarkoin nähdä, missä kaula päättyi ja puku alkoi. "Mitä tahdotte, herra Blendenau?"
Niin, se on totta; neitsyt Madsen on saapa tuhatta kruunua siitä että hän juoksi pois luotani tänä yönä, ja teidän palkastanne, herra tohtori, pitää kyllä setäni huolen." Hän vaipui väsyneenä tuoliinsa. Diina kostutti hänen huuliansa viinin tilkalla ja vedellä. "Kiitos. Minä olen niin raukea. Tahdonpa vähän nukkua." Hän sulki silmänsä.
Hänen kasvoillaan, tukallaan ja puvullaan oli aivan sama punaruskea väri kuin ennen, ja kuitenkin oli kulunut useita vuosia, viisi vuotta, siitä kun pikku Diina seisoi siinä ruokasalissa ja myi vehreitä seppeleitä. Neitsyt Madsen nukkui; sillä oli jotenkin myöhä. Kello kävi yhtä, eikä herra Blendenau ollut vielä tullut kotiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät