Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Ken untanne on häirinnyt? PISPA HENRIK. Ei kukaan. Kun vuoteen mulle saivat tehdyksi Tuon köyhän töllin hurskaat asujamet, Mä menin levolle ja nukuin pian. Mut maatessani kummallisen unen Näin. Vapaasti taas täällä hengitän... Niin raitis ilma on... KAARLO. Mut surman kylmä! PISPA HENRIK. Se uneni ol' erinomainen.
Mutta mitä se minuun koskee. Annas nähdä! Mugbyn risteys, Mugbyn risteys! Minnekähän minä täältä lähden? Samoin kuin viime yönä, epämukavasti vaunussa maatessani heräsin, pisti päähäni jäädä tänne, samoin voin nytkin mennä mihin tahansa! Minnekä menisin? Voinhan mennä päivän valossa katselemaan asemahuonetta.
No, levätkää rauhassa! LIND. Vaan kuulkaa nyt toki! KASKI. Jassoo, ilta-ruokanne sen saatte paikalla, muusta minä en rupee puhumaan. Kaiken hyvän päälle vielä tätä tarvittiin! Jos minä sen roiston voisin myrkyttää! Kyllä se on mies minut maatessani murhaamaan! Jos se tulee päälleni, niin olen onnetoin, sillä hän on paljoa vahvempi kuin minä! Minä en uskalla ruveta maata!
Tämähän kuuluisi joltakin ellen vain olisi hyvinkin tottunut siihen, että nukkuessani öisin näen unia ja olen silloin samojen ja joskus vieläkin hullunkurisempien luulotusten alaisena, kuin nuo mielettömät valveilla ollessaan, saati sitten että koska tahansa voi tapahtua että yöllä maatessani olen olevinani varma näin tavallisista asioista kuin että olen tässä, istun takki ylläni lieden ääressä, vaikka itse teossa makaan riisuuntuneena vuoteella, peittojen ja patjojen välissä.
Viimein täytyi Walter Wildingin, oltuansa ainoastaan viisi kuukautta Vendalen kanssa kauppa-kumppalina, laskeuta sairasvuoteelle ja emännöitsiänsä tuli sairashoitajaksi. "Maatessani tässä teillä ei mahda olla mitään sitä vastaan että teitä kutsun Sallyksi, rouva Goldstraw," sanoi viininkauppias parka.
Kamalat olivat ne päivät, ja sään ja seudun kolkkous teki ne vielä kamalammiksi. Minulla ei ollut hetkeäkään lämmin, hampaat kalisivat suussani, kurkkuni oli samalla tavalla kipeä kuin saarella, kylkeeni pisti lakkaamatta ja märällä vuoteellani maatessani lotisi sade päälleni ja allani kuohui haiseva muta.
Sua ain tahdon kunnioittaa Kumartuen tomuhuun, Sulle annan Sydämmeni, Sulle kannan Kiitosuhrit Mä temppelissäs kontien. Oi olvi ijankaikkinen! Valvoissani, maatessani Muistan voimaas kuohuvaa. Terve, ruskee ohranneste, Terve, voima kuohuva! Kaikki menköön suren suuhun, Kuin vaan olvi olla saa.
Jakob seisoi siinä kuin rikoksentekijä. »Enhän minä sille mitään voinut, Alette. Kutsunko lapsenhoitajan?» »Elä, sulje vain ovi! en tahdo, että hän kuulee pojan itkevän, muuten hän on taas heti täällä. Minä ihan kärsin, kun näen hänen ottavan lapsen syliinsä, enkä minä voi siitä häntä kieltääkään... Sinä et tiedä, miten minä maatessani harmittelin, kun näin, kuinka hän pitelee poikaa.
Pyörrytys jätti minun ja minä rupesin taasen ajattelemaan jotenkin järjellisen ihmisen tapaan. Ensimmäinen ajatukseni oli muistaa sitä vaaraa, jossa olin, maatessani koko yön huonomaineisessa pelipaikassa; toinen oli ajatella sitä vielä suurempaa vaaraa koettaa päästä ulos sittekuin talo jo oli suljettu ja kulkea ihan yksin Pariisin katuja kotio sydän-yönä semmoisella rahapaljoudella.
Päivän Sana
Muut Etsivät