United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tästä hetkestä alkaen olen teidän, enkä enää oman itseni." "Vanno!" Ludovik XI otti vanhan huopahattunsa ja pitäen sitä toisella kädellä kamiinin yli, hän toisella osoitti Embrunilaisen Neitsy Maarian kuvaa. Villon lausui vaaditun valan.
Annapas nyt vaan kirje minulle ja älä enään pilkka-puheita loruttele." "Ja mitä maarian vielä! sinä et naimisiin!" sanoi tyttö, nyökästen päätänsä ja antain kirjeen. "Se on Kustaalta!" huusi Anna iloissansa. "Enkö minä sitä arvannut", sanoi pikku Kaisa, mennen tiehensä suuresti naurain. Anna avasi kirjeen ja luki: "Rakastettu Anna!"
»Kyllä saat kodin täällä», sanoi Maaria, »mennään vain isäni kanssa tuumailemaan, mitä tehtäisiin». Maarian sydämmessä syntyi päätös. Hän tahtoi tehdä Niinin niin onnelliseksi, kuin mahdollista olisi. Hän tahtoi olla ase *sen* kädessä, joka ihmisten onnet jakaa. Hartaasti hän pyysi isältänsä saada pitää Niiniä luonansa.
"Se ei käy laatuun", virkkoi Errol'in kreivi. "Kuules, seppä, sinun pitää, sen vannon Neitsyt Maarian kautta, saaman minun milanolainen pantsarini sekä kelpo espanjalainen miekkani". "Kiitoksia paljon, jalo kreivi; mutta se ruoripuukin, millä teidän urhoollinen esi-isänne käänsi onnen Loncartyn tappelussa puolelleen, kelpaisi jo minulle aivan hyvin.
Tässä kauniissa seudussa kasvoi rovasti Honkasen seitsemäntoistavuotias tytär Maaria niin vapaana kuin kukka koivun juurella tuolla metsässä. Maarian äiti oli kuollut jo hänen pienenä ollessansa. Yksi vanhempi sisar ja veli oli hänellä elossa; mutta Eeva, joka oli viisitoista vuotta häntä vanhempi, oli jo monta vuotta ollut naituna Tuomelan kartanoon Tyrvään pitäjässä.
Vaan Aatu veli oli kahdenkolmattavuotinen, iloinen kuin lintu ja tavallisesti Maarian kumppanina. Vanha rovasti, joka paljon rakasti lapsiansa, oli itse opettanut Maaria tytärtänsä. Kun ilma oli kaunis ja raitis, sai hän juoksennella ulkona, mutta kun se oli pilvinen, luki hän ahkeraan isänsä kamarissa. Maarian sisar Eeva oli nyt lastensa kanssa pappilassa.
Monta kertaa olet sinä maasta koettanut saada sen juuren, joka kuvaa "neitsy Maarian kättä" ja olet kummastellut sen säännöllistä käsi-rakennusta; "Kristuksen kyyneleitä" on sulla kamarissasi kukkiesi joukossa; ja sitä talonpojan-taloa tuskin lienee kotiseuduillasi, jolla ei olisi "Aaronin parta" rippumassa akkunan keskipielestä.
Isäntä esitteli nyt emännälle, että "jos tuota koettaisi wielä mennä 'tohtuurin' tykö". "Sinnehän sitä nyt wielä mennään! Ei maarian sitä ole koetettu jo waikka mitä, eikä mistään ole apua saatu; ei yhtään askelta. Mistä sitä on rahaa joka paikkaan wiskata", tiuskui siihen tuo säästäwä emäntä.
Heitän Kiesuksen siahan, Maarian tähän majahan; Hyv' on toiste tullakseni, Kensti keikutellakseni, Ennentuttuhun tupahan, Emon kaunon kartanohon. Ei toiste tunneta'kaan. Tulen toiste, kun tulenki, Ilman teiän kutsumata, Hyv' ois tulla kutsumalla; Ette kutsu kuitenkäna.
Sanotaan: 'Häät ovat aina toisten alku'.» »Aatu varmaankin», vastasi Hemmi. »Sinä olet ensimmäinen sulhaspoika, ja niin on sinulla matka lyhyin vihkituoliin.» Näin heidän jutellessaan tunnit riensivät. Eeva tuli sisälle ja lausui: »Nyt on jo aika pukea morsianta. Hetki lähestyy, jolloin vieraat tulevat.» Sitte hän meni tohtorin tykö, sanoen: »Vähäksi ajaksi, Aarni, ryöstän sinulta Maarian.»