United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
KUSTAA. Minä en saata, se on niin vaikeaa. VOITTO. Eikö mitä? Esimerkiksi ole sinä olevinasi serkku ja minä olisin sinä. Hyvää päivää hyvä serkku. Jumal' antakoon serkkuseni. Tuota, hm hm kuinka olette maannut viime yönä? KUSTAA. Niin ja näin, kiitos kysymästä! VOITTO. Hauskaa kuulla, hm tuota hm tänään on kaunis ilma. KUSTAA. Onpa kyllä. VOITTO. Ja minä hm hm hm
Morsian oli sillä välin kulkenut pohjoista kulmaa kohti. Uutelalle tuli melkein hätä sielläpäin oli Maija-vainaankin hauta. Niinkuin siellä kulmassa, suuren haavan alla, olisi maannut köyhä sukulainen, josta ei mielellään puhu.
Ja minä olen maannut täällä toimettomana ja aprikoinut mitä voisin tehdä hänen hyväkseen.
Usein kun selkä kastui rukoilemisesta, tahi jalat märissä ojissa jäähtyivät, joutui äijä sängyn omaksi. Tätä nykyä oli hän taasen maannut useita päiviä. Kamari, missä hän sairasteli, oli pienoinen putka siinä tuvan perässä. Loukossa oli tiilikakluuni, seinissä hyvin vanhat sinikuvaiset tapetit.
"On jo kuollut, kuopattukin, miespolven Manalla maannut."
"Mutta jos Taavi on syössyt Joosepin kalliolta alas, mitäs hänen tarvitsi tänne vielä vaivata itseänsä kuollutta katsomaan?" arveli syrjässä toinen lautamies nimismiehelle. "Hm!" Taavilta kuulusteltiin miten ruumis oli maannut.
Tuossa sulle pieni kultakolikko. Jos kenraalin rouvan seuranainen jo on jalkeilla, niin sano hänelle, että täällä on eräs Cassio niminen mies, joka nöyrimmästi pyytää saada hiukan häntä puhutella. Teetkö sen? NARRI. Kyllä hän on jalkeilla. Jos hän suvaitsee tänne jalkailla, niin kyllä hänelle sen asian niinkuin esitän. CASSIO. Mies hyvä, tee se. Parahiksi, Jago! JAGO. Tän' yönä ette maannut ole?
Jo parisen vuotta oli tuo kärsinyt mies maannut maan povessa, ja hänen toimelias leskensä hoiti edelleen tilaa, joka nykyään kuului hänelle ja pojalle yhteisesti. Kaarlon ei niinmuodoin tarvinnut katkaista luku-uraansa, mille hän niin innokkaasti oli antautunut.
Kyllä minä lähden, vaan ensin valmistan sinulle lähtiäiset, kosk'et minulle tarjoa mitään muuta kuin sanoja", kähisi Lauri ja nousi seisomaan. "Nyt minä lähden täältä. Ei kunnian kukko laula sille vaimolle, joka on varastanut toiselta lapsen, kun ensin on maannut omansa kuoliaaksi". Kaikki elon väri katosi Helenan kasvoista.
Mutta kun lintu oli maannut muutamia minuutteja lähellä hänen lämmintä sydäntään, alkoi se liikuttaa siipiänsä. Se elää, se elää! Syyne tuli kovin iloiseksi, otti linnun käteensä ja suuteli sen nokkaa. Sinä pieni, viatoin ystäväni, kiitos, kiitos siitä, että elät! Kerro minulle, kuka olet ja miten olet paleltunut kuoliaaksi!