United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tervehdys Mailta", ajatteli hän. "Kaikki taivaan tähdet putoilevat päälleni ... sanoi Mai ... niin se on, se on sanoma taivaasta ... sanoma ylösnousemuksesta ... jälleennäkemisestä, juuri kun ruumis, joka on katoava, peitetään multaan... Nuku hyvin, armas lapseni ... nuku hyvin ... ylösnousemuksen aamuun näemme vielä toisemme ... rakkaus on väkevämpi kuin kuolema ... rakkautemme ei voi kuolla ... Jumala on laupias."
Jos ei lappalainen näiltä mailta palaa heimonsa luo, tietävät muutkin täällä tuhon uhkaavan ja pysyvät poissa. Kaukana hän ei voi vielä olla. Luultavasti hän on vasta puolen päivän aikaan tästä kulkenut, koska on hiihtänyt puista karisseen huurun ylitse. Sara on tehnyt päätöksensä ja alkaa laittaa lähtöään.
POIKA. Tuommoisia miehiä; käykäät te sotaan sammakkoja vastaan. PATRIK. He heh! POIKA. Mikä loistava koristus-kivi on tuo yläpuolella teidän naamaanne? Voi te kiiltomadot, voi sinä heinäsirkka-parvi eteläisiltä mailta, joka mässäät meidän kedoilla. PATRIK. No noh! POIKA. Te sotamiehiä?
Alkeste oli nuori ja kaunis, ja, mikä vielä parempi oli, hän oli siviä ja hurskas. Hänen maineensa olikin levinnyt lavealle koko Thessalian maassa vieläpä ulommaksikin, ja moni kuninkaallinen kosija kaukaisilta mailta oli koettanut onneansa, saadaksensa omakseen tätä kirkasta helmeä.
Soios, kevätlaulelmain, Kauas helky, raiku! Kauas soikoon kartanoon, Tuonne kukkaistarhaan! Laulun laitan ruusullein, Tervehdyksen parhaan. Kaikuja muilta mailta I, 1907. E. v. Feuchtersleben. Niin säätää Herra neuvossaan, Ett' armaast' eritä päällä maan Sun täytyy. Vaikk' katkerist' on katkerin Se jättää, mik' on kallehin, Sun täytyy, niin, täytyy!
Suin päin pakenivat pois, jättivät kaikki ja olisivat tahtoneet hänetkin mukanaan viedä. Jo miettikin Kari näiltä mailta lähteäkseen, mutta muisti taas jään alla koleassa koskessa olevan Annikin, muisti Panun kostamatta olevan, muisti voudin vielä elävän ... ja hyvästiä heittämättä lähti ja Korpikoskelle riensi. Yhä kohisi se yhtä kolkkona, yhtä ilkkuvan keltaisena.
Sain viestit mailta vierailta, joit' eivät toiset tunne. Minä nään vain sumua silmissäin, ma vaikka katson kunne. En eroita ma muuta kuin kasvot äityein. Oi, äiti, äiti, äiti, oi ota mun sydämein! Herra, varjele järkeni valo! Minä olin hänen kultasilmänsä ja hän mua hemmotteli. Hän rukoili mun puolestain niin kauvan kuin hän eli. Oi, ethän, ethän, äiti, mua heitä vieläkään.
Pois on mennyt Mantsin riemu, Ilomantsi mailta poissa, pimeät on pirtit meillä, pimeämmät miesten mielet, kun ei kuuhutta kujilla, päivänpaistetta pihoilla; kaikki kynnykset kysyvät kukallista kulkijaansa, kaikki lautsat laulelevat heinällistä heilujaansa, itkevät ahot ihanat kesällistä keikkujaansa..."
Mutta laskevan auringon ruskotuksessa näki hän onnellisuuden heijastuksen kotoisilta mailta, jotka eivät enää tuntuneet edemmäksi eroavan, vaan pysyivät lähellä, niin että ajatuksella ei ollut kuin lennähtää sinne ja voi siellä asuskella. Ja kun yön hämärtyessä vilkahteli majakan tuli etäällä jälessä, oli se kuin ystävällinen tervehdys tuolta pienestä, pyhästä majasta.
Minulle tulvivan onnen ylellisyydessä unhotin, etten ollutkaan palannut vierailta mailta, elääkseni taaskin ainoastaan itseäni varten.