United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luuletteko te ehkä, että jos maailman työväki nousee tähän kamppailuun, niin te olette ensimäiset, jotka nousette. Ei, älkää luulko niin. Katsokaa ympärillenne. Jo ovat järjestyneet köyhälistön rivit kaikkialla, jo käy sotahumu, jo vapisevat varustukset. Te te tulette miltei viimeisinä. Ja kun tekin nyt yhteen yhdytte muiden kanssa, niin te yhdytte maailman mahtiin.
Silloin johtuivat taas mieleeni sanat: "Jokainen anokoon uskossa, epäilemättä; sillä joka epäilee, hän on meren aallon kaltainen, älköön se ihminen luulko jotain Herralta saavansa."
Te herra Karhi puhutte niinkuin ainakin sellainen, joka nykyaikaista kirjallisuutta on ahminut. Mutta älkää luulko vanhoja vuosisatojen kokemukseen perustuvia periaatteita voitavan muutamien kynäniekkojen mielikuvaelmilla kumota. AHR
CORIOLANUS. Okahan raamuj' on ne, naarmuja Vaan naurettavia. MENENIUS. Ja lisäks, nähkääs, Vaikk' ei hän haasta niinkuin kansalainen, Kuin sotilas hän haastaa; vihan kaiuks Te älkää hänen jyrkkää ääntään luulko. Vaan niinkuin sanon, soturin se kielt' on, Eik' ilkiön. COMINIUS. No niin, jo kylliks siitä.
Elkää te luulko, että minä olen häneen rakastunut, jatkoi hän. Minä rakastan häntä niinkuin hyvää, harvinaista, paljon kärsinyttä ihmistä. Minä en tarvitse häneltä mitään, mutta hirveästi haluttaisi auttaa häntä, helpoittaa hänen kohta... Nehljudofia kummastutti kuulla Simonsonin äänen vapisevan. ... helpoittaa hänen kohtaloansa, jatkoi Simonson.
Ei ole kovin kauan siitä, kun savupirtit olivat tavallisia Suomessamme. Eikä ole kauan siitäkään, kun Suomen talonpoika vietti melkein koko talven loikoen pirtin uunilla. "Elkää luulko, että minun oli niin helppo muuttaa hidasta työtapaani, mutta pakko on hyvä opettaja.
Tässä minä tuon kirjelapun herraltani hänen herrasväelleen, armolliselle neiti sisarelle. Niinhän se oli? Sisar. Antakoon hän sen tänne! Olkoon hän niin hyvä, pyytää herrani, ja vieköön sen perille. Tämän jälkeen olkoon hän niin hyvä, pyytää herrani älköön hän suinkaan luulko, että minä mitään pyytäisin! No mitä sitten? Kyllä minun herrani yskän ymmärtää.
Hänen vieressään seisoi Toussac riemuitsevan näköisenä, käsivarret ristissä rinnalla. "Niin hyvät ystävät", sanoi hän, "te tulette liian myöhään. Minä olen maksanut velkani." "Antautukaa!" huuti Savary. "Ampukaa! Ampukaa!" vastasi hän ja löi rintaansa molemmin käsin. "Elkää luulko, että minä pelkään teidän halpasia luotejanne! Luuletteko saavanne minut elävänä?
Tappakaat minut siitä, että olen, mikä olen, ja että olen koskaan tuntenut häntä; mutta älkäät luulko sitä minusta!" Sillä välin kuin Martha rukoili näin, katseli Mr. Peggotty häntä hurjalla, hajamielisellä tavalla; ja kun tyttö oli vaiennut, nosti hän hänet lempeästi ylös. "Martha", lausui Mr. Peggotty, "Jumala varjelkoon, että minä teitä tuomitsisin.
Suu puhuu toista, kuin mitä sydän ajattelee. Ainahan niillä on jotakin vastaan puhumista. Kyllä minä tunnen ja tiedän sen su'un eikä tämä ole ensi kerta, kun tänlaista kuullaan." "Ei, isäni!" lausui Lyyli vähän rohkeampana, "elkää luulko minun leikkiä tekeväni. Minä puhun täyttä totta, sitä, mitä ajattelenkin." "Ohoh! Kyllä tästä hyvää tulee," nauroi isäntä.