Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Hän tarttui Jeannea kädestä hellästi kuten ennen vanhaan, kun hän viihdytti hänet tarinoillaan uneen, ja sanoi: Kuule, rakas lapsi, nyt täytyy olla varovainen. Ei saa toimia liian kiireesti. Koeta sietää miestäsi siksi, kunnes ehdimme jotakin päättää...! Lupaatko sen minulle? Jeanne kuiskasi: Kyllä. Mutta tänne en enää jää, sitten kun olen tullut terveeksi.
»Muistan tok'», sanoi Hanna, »eipähän minulla muuta iloa tule olemaankaan». Salmela palkitsi häntä suuteluilla. »Mutta tiedätkö, armas, mitä sinulta vielä pyytäisin?» Hän pani toisen kätensä Hannan kaulan ympäri, nosti toisella hänen leukaansa ylös ja katsoi häntä syvälle silmiin. »Lupaatko täyttää?» »Jos vaan voin. Mitä se on?» »Elä käy varsin paljon seuroissa, eläkä tanssi.
Tätä ennen säästetyillä, pienillä varoillani luulen tulevani toimeen pari vuotta, joten siltä ajalta tuleva palkkani kokonaan jäisi säästöön, jolla, katsoen tulevaisuuteen, voisimme perustaa pienen kodin lemmellemme. Näin ollen tulisi sinun odottaa pitkän aikaa, kenties asianhaarain mukaan yli kahden ajastajankin. Nyt olen suoraan sinulle lausunut ajatukseni. Lupaatko niin kauvan odottaa?
Voi, voi, kuinka sinä olet herttainen, minä pidän sinusta niin ihmeesti. Vähälläpä on lapsen mieli hyvitetty. MAIJU. Mutta nyt alkaa jo olla kiire. No, Jussi, jäätkö pois, vai et? JUSSI. Hm... Sepähän sitten nähdään. Sano sukkelasti! JUSSI. Kuule elä sinä äyski. MAIJU. Kun on niin kauheasti kiire. Nyt minun pitäisi olla jo teaatterilla. JUSSI. Mene sitten joutuun. MAIJU. Lupaatko jäädä pois?
Hyvä Jussi? JUSSI. Sinulla on aina kaikenmoisia päähänpistoja, jotka eivät velvoita, ei niin mitään. Oikein harmittaa tuommoinen MAIJU. Lupaatko, lupaatko? HANNA. Anna myöten, Jussi, hän muuten hermostuu. JUSSI. Eikö liene jo parhaiksi hermostunut? MAIJU. Taivas, kuinka sinä minua viivytät. Puoli seitsemän jo! JUSSI. No, mene, Jumalan luoma, mene herran nimeen. MAIJU. Ja sinä et tule? JUSSI. En.
Taaskin neuvottelivat sotamiehet ja lausuivat viimein päätöksen: »Parempi on vapauttaa kuin tuomita; hän tulkoon meidän kanssamme, jos hän lupaa parantua.» »Lupaatko kumppaneillesi elää ja kuolla kunnialla?» kysyi Armfelt. »Mitäpä minun kunniastani!» vastasi Antero heittäytyen hangelle, jossa hän itki kovasti ja katkerasti. »Nouse pois, Antero!
"Ettet kanna rusthollin-emännältä saamaasi koristetta milloinkaan, niin kauan kuin minä sen näen; lupaatko sen?" "En!" "Sitten en tule täältä pois!" "Ole tulematta!" sanoi Amrei ja meni marjoineen pois. Mutta hän istahti läheisen puupinon taakse, sitoi seppeltä ja tuon tuostakin vilahti, eikö muka Dami jo tule. Hän pani seppeleen päähänsä ja äkkiä tuli hän sanomattoman rauhattomaksi Damin tähden.
Jos tosiaankin suot minulle hyvää, niin päästä minut Orenburgiin". Pugatshev rupesi ajattelemaan. "Ja jos päästän", virkkoi hän sitten, "lupaatko edes, ettes sodi minua vastaan?" "Kuinka minä saattaisin luvata semmoista?" vastasin minä. "Tiedäthän itsekin, että minun asiani on totella; jos käsketään menemään sinua vastaan, niin menen, ei auta.
Saat itse puhua ehdoista«. «Anna! Sinä olet taasen nähnyt vaivaa minun tähteni. Kiitos, armain serkkuni!« «Sinä tiedät«, sanoi Anna surullisesti, «etten minä tahdo muuttamistasi; sinä tiedät sen!» «Minä tiedän sen«. «Lupaatko käydä täällä illoin, kun olet päivän luettavasi lukenut?« «Sen tiedät kysymättäkin«. Anna sanoi yöhyväiset ja meni. Johannes vaipui taasen entisiin ajatuksiinsa.
Voi sinua raukkaa, kun tottelit semmoista neuvoa, etkä tullut minulta kysymään. Isä kielsi kovasti. Niinhän minä arvaan. Vaan elä vasta milloinkaan tee semmoista, elä vaikka kuka käskisi ja vaikka tulisi minkälainen puute. Pyydä ennen. Sinä et arvaa, kuinka paljon minä olen saanut näinä viikkoina murhetta kärsiä sinun rikostesi tähden. Lupaatko edespäin pysyä kaukana kaikista pahennuksista?
Päivän Sana
Muut Etsivät