Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Minä vain ajattelin, kiiruhti hän selittämään, että ensi vaikutelma niin varmoja viittauksia kuin se voikin antaa erehdyttää monesti juuri sen tähden, että siihen liiaksi luotamme. Tohtori Olsen ei kohta vastannut. Vasta hetken kuluttua hän sanoi vitkalleen: On oikeastaan ihmeellistä, että me niin sitkeästi uskomme itseemme tai sanoisinko saamiimme vaikutelmiin.
"Tämä näyttää pahalta, mutta me luotamme kaikki Suetonioon. Aha! minä ymmärrän Labeo on siellä. No, kyllä minä luulen, että hän kuitenkin eheänä palaa. Nämät barbarilaiset tekevät tavallisesti suuren rynnäkön ja antavat sitten pilkota itsensä pirstaleiksi." Burrhus kohteli Cineasta likeisen ystävän tavalla.
Sana käskee puhkasemaan silmän, joka on meille pahennukseksi; sysätä luotamme joku, jota toisissa oloissa olisimme hyvinkin rakastaneet, on ehkä yhtä tuskallista; ja kumminkin täytyy niin tapahtua, ellemme tahdo ruumiinemme ja sieluinemme hukkua". Kreivi hengähti syvään. Kaikki oli loppunut. Hän kohotti ylös päänsä; astui hiljaisilla, levollisilla askeleilla Roosan luo ja katsoi hetkisen häneen.
Tai vielä pahemmin: Inhoittava murhaaja hyökkää meidän oman äitimme kimppuun pistääkseen veitsen hänen rintaansa, pitäisikö meidän antaa hänen suorittaa loppuun katala työnsä? Veret nousevat meidän päähämme pelkästä ajatuksestakin, meidän oma oikeudentuntomme nostattaa meitä kapinaan, ja me olemme valmiit inholla syöksemään mokoman opin luotamme.
"Enkö minä sitä sanonut," puheli Cumurgi, joka sillä ajalla oli päässyt suureksi-visiiriksi, "enkö jokin sanonut, että Ruotsin kuningas vuoden ja yön sisälle lähtisi luotamme itsestänsäkin?
"Jumala tietää," lausui ukko, joka ensiksi otti puheen vuoron, "Jumala tietää, että meidän on vaikea laskea poika luotamme pois, se ei ole meidän tahtomme, vaan Hänen, joka asuu taivaassa, se on Herran tahto, me tottelemme, ja poika ei voisi milloinkaan täällä saada kaikkia sitä, mitä hän saa siellä kaukana."
Se vie kapineet pois niiden oikeilta paikoilta, se hukkaa niitä, se tekee asunnot ikäviksi, se tuottaa mielipahaa ja kiivastumista, ja jos emme sitä karkoita luotamme, saamme pian huomata, että se on mitä vaarallisin varas. Sinä ehkä huudahdat: Varasko! Onko epäjärjestys varas!
TROILUS. En; Mut joskus teemme, mitä emme tahdo; Olemme usein oma perkeleemme, Kun oman voiman varaan heittäymme Ja pettävään sen tarmoon luotamme. No, prinssi, TROILUS. Muisku vain, ja sitten ero! Hoi, veli Troilus! TROILUS. Tule sisään, veli, Ja tuo Aeneas myös ja Kreikan mies. CRESSIDA. Sinäkin ole uskollinen. TROILUS. Minä? Ah, se on vikani ja heikkouteni!
Se kylmä, sydämetön, järkevä juhannus ... mistä on se saanut sen maineensa? Miksi siihen sittenkin niin luotamme, sitä ihailemme ja ylistämme, riennämme taas tänä vuonna sitä palvelemaan ja unohdamme aina sen, mitä se ei viime vuonna pitänyt? Siksi kai, että me kaikesta huolimatta, kaiken sen uhalla, mitä saamme nähdä ja kokea uskomme ihanteisiimme! Me uskomme valoon ja uskomme vapauteemme.
Stapletonin vastaukset olivat hyvin varovaisia, mutta ilmeisesti näkyi hän tarkottavan enemmän kuin sanoi, ja että hän ei hienotunteisuudesta tahtonut puhua selvemmin. Hän kertoi useita esimerkkejä sellaisista tapauksista, jolloin kokonaiset suvut saivat kärsiä pahojen henkien vaikutuksesta, ja kun hän lähti luotamme, olimme saaneet sen käsityksen, että hänkin uskoi tuota vanhaa tarua.
Päivän Sana
Muut Etsivät