Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Vähää ennen kuin hänen viimeinen kova kamppailunsa alkoi, virkkoi hän nuo sanat, jotka sananparren sattuvaisuudella kuvaavat koko hänen luonnettaan, koko hänen runouttaan, nuo sanat: »Pieni köyhä lapsi tuli tänne, pieni köyhä lapsi lähtee täältä pois Jumalan luo» joiden sanain siivillä hän ikäänkuin liiteli luotamme.
"Me luotamme täydellisesti teihin, Mr. Micawber", sanoin minä, "ja teemme, mitä tahdotte". "Mr. Copperfield", vastasi Mr. Micawber, "teidän luottamuksenne ei ole nykyisessä tilaisuudessa väärin sijoitettu.
Pitääkö minun joka sunnuntai rukoilla Jumalata siunaamaan tätä maata ja liittämään sen lasten sydämet rakkaudessa toisiinsa ja kumminkin, kun näen että kansaa petetään ja että kullanhimo iskee kädellään kansaa vasten kasvoja, kun näen vapauden pakenevan luotamme ja kokonaan joutuvan kultaisen hirviön kynsiin, niin että meitä seuraava sukupolvi syntyy ilman vapautta raatamaan sellaisten miesten hyväksi, jotka ovat riistäneet itselleen kaikki kun näen tuon kaiken, pitääkö minun silloin pysyä ääneti?
SIMEONI. Vaikka emme lukeakkaan osaa. JUHANI. Vaikka emme lukeakkaan osaa. SIMEONI. Mutta uskomme kuitenkin. JUHANI. Mutta uskomme kuitenkin ja luotamme lujasti siihen. SIMEONI. Mene nyt. JUHANI. Mene nyt! SIMEONI. Kohta kukko kiekuu. JUHANI. Kohta kukko kiekuu! SIMEONI. Ja Herran valkeutta huutaa. JUHANI. Ja Herran Zebaothin valkeutta huutaa! SIMEONI. Mutta hän ei ole huomaavinansa.
Niin on runotaidonkin laita: kuinka väkivaltaisesti täytyy sen, surunäytelmän mahtavia tunteita enteillessä, poistaa näyttelijät luotamme, sen mukaan kuin liikutusten tulee kiihtyä, ja surunäytelmän tulee huvittaa meitä niiden kyyneleiden kautta, jotka se vaikuttaa!
Kun joku ihmis-veljistämme tekee rikoksen lakia vastaan, olemme heti valmiit painamaan häneen pahantekijän leiman, aavistamatta, ajattelematta, että saman rikoksen aihe saattaa uinua itsessämme, lähimmässä ystävässämme tahi puolisossa, johon täysin luotamme. Mahdollisuus rikoksiin, jopa n.s. törkeimpiinkin, piilee meissä itsekussakin.
Hänen pohmelonsa takaa näkyi, ettei häneltä puutu älyä eikä jonkinlaista kasvatusta. BARTHOLO. Onnellinen olen, kultaseni, että sain hänet luotamme lähtemään! Mutta etkö ole vähän utelias lukemaan minun kanssani tuota paperia, jonka hän antoi sinulle? ROSINA. Mikä paperi? BARTHOLO. Tuo, jonka hän oli ottavinansa ylös, saadaksensa sitä sinun haltuusi.
Monta monituista kertaa olen langennut polvilleni tuolla kopissa ja kerjännyt häneltä armoa. PASTORI. Vahvasti uskoen, että hän sekä voi että tahtoo auttaa teitä? SYLVI. Pastori Sohlman olettehan sanonut, että Jumala kuulee rukouksemme ja antaa kaikkea, mitä häneltä pyydämme, kun vaan uskomme ja luotamme häneen?
Me sanomme, ettemmehän ole kaikki enkelejä. Tai me alamme luetella esimerkkejä, joissa vähitellen kadotamme tyyneytemme ja kiivastumme yhä enemmän. Ja vihdoin olemme valmiit inholla viskaamaan luotamme koko »teorian». Ne esimerkit, joita me luettelemme ja joita kuvailemme ottavamme aivan sattumalta sieltä täältä elämän eri suhteista, ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin satunnaisia.
Kukaan ei ole myöhemmin kuullut sinusta hiiskahdustakaan, kuinka ahkerasti tiedustelimmekin; mutta sen voimme vakuuttaa, että kuukausimäärin juttelimme joka ilta sinusta ja vaivasimme päitämme tuumiessamme, mikä se sinut oikein veti pois meidän luotamme ja mikä oikeastaan olit miehiäsi ja muuta sellaista, niin että myöhemmin joukkoomme liittyneet, jotka eivät olleet sinua tunteneet, arvelivat, että heistä oli ikävystyttävää ikuinen puhe sinusta ja että meidän olisi ollut paras sinun kanssasi lyöttäytyä nostoväen likakinttujen laumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät