Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Yksinäni vaan olen kuitenkin nyt tässä maailmassa.» «Eeva! sinä kohtelet minua väärin ja pahasti! Tiedäthän hyvin etten milloinkaan ole rakastanut ketään niin paljon kuin sinua. Minä surin ja ikävöin paljon kun läksit luotamme ja minusta tuntui koti sen perästä niin autiolta; mutta minua lohdutti ajatus: Eeva palaa pian kotiin!
Se oli Elleni, eikö niin? Elleni-parka! Häntä vielä epäilytti ja hän meni luotamme odottamatta vastausta, jota emme olisi tohtineetkaan hänelle antaa. Kahdeksaskolmatta luku. Vielä puolipäivän aikana en ollut kuullut, että Drake olisi lähettänyt puollustajiansa Fabianin luokse, ja kuitenkin olisi näiden valmistusten pitänyt olla tehtyinä, jos Drake oli päättänyt heti vaatia hyvitystä ase kädessä.
Vasta v. 1845, jolloin Juteini jo oli sihteeritoimensa jättänyt, se taas kohosi. Joskin tähän palkkaan Juteinin muista viroista jonkun verran tuloja tuli lisää, niin ne epäilemättä eivät voineet olla ylen suuria, jotta hän niistä olisi rikastunut. Me sen vuoksi täydellä syyllä luotamme Pätiälän ja Howing'in kertomuksiin, että Juteini asianajolla rikkautensa kokosi.
Hän avasi silmänsä ja katsoi häntä sammuvin katsein. Oi Jeesus, tule ja vapauta meidän rakkaamme! rukoili Anna selvällä, nuorella äänellään. Ainoastaan sinuun, Herra Jeesus, me luotamme, tule, meidän ainoa turvamme. Hänen vaiettuaan sanoi äiti konemaisesti: rukoile, rukoile! Jeesus on jo tullut, äiti kuiskasi hän. Rukouksen avain oli avannut elon portit.
Onko todella mahdollista, että Jumala on mielissänsä, kun luotamme Häneen mielissänsä, kun rukoilemme, ainoastaan sentähden, että Hän rakastaa meitä? Onko siinä todella perää, mitä T:ri Luther sanoo, että rakkaus on meidän suuri ansiomme; ja että me miellytämme Jumalaa paraiten sillä, että olemme hyviä toisillemme, juuri sentähden, että tämä on kaikkein enemmän Hänen luontonsa mukaan?
Mutta kuin aurinko varhain aamusilla nousee meren povesta tai iltasilla laskeutuu metsään lepäämään, silloin Aallotar aivan hiljaa loiskii rantaan, laulaen pitkän pitkää yksitoikkoista laulua entisistä ajoista ja ystävistä, jotka ammoin ovat menneet meidän luotamme ijankaikkisen hiljaisuuden rauhaan.
Suo anteeksi Eevaseni, puuttui nyt kreivitär Liewen puheeseen, ja hänen kauniit silmänsä täyttyivät kyynelillä, minä en ole koskaan osannut tehdä erotusta sydämen ja omantunnon äänen välillä, ja sydämeni sanoo minulle nyt, että me tekisimme julmasti, jos sysäisimme luotamme tuon onnettoman, apuamme pyytävän olennon, häntä itseään edes kuulematta tai tuntemattakaan.
Ettekö enää tunnekaan minua, isä kulta? kuiskasi hän nyyhkien hänen rinnoillaan. Minähän olen teidän oma pikku Marianne, joka vielä olin lapsi, kun lähetitte meidät Ruotsiin, ja sentähden en heti tuntenut teitä isäkseni. Voi, kuinka olen teitä etsinyt, isä parka! Mutta nyt ette saakaan enää lähteä luotamme, nyt tulette meille asumaan; nyt tulette taas uskomaan, että on Jumala!
"Jumala auttakoon meitä kumpaakin", sanoi hän hiljaa, "meidän on vaeltaminen pimeän laakson läpi, mutta tiedän, että jos luotamme Jumalaan, niin hän auttaa meitä siitä. Jumala siunatkoon sinua, Gabrielle raukkani." Gabrielle nyyhkäsi, vaan ei vastannut mitään, painalsi vain nenäliinan vasten vavahtelevia huuliaan ja lähti huoneesta.
Yhteisiin toimiin rupeamme, ja'amme saaliit miehiä myöten. Vouti on puolellamme ja on uhannut auttaa, kun tarvitaan. Hän on mahtavampi kuin pappi, hänellä on maat ja metsät, ja hän tekee, mitä tahtoo. Vielä kuulette, jahka odotatte ja luotatte minuun. Ka, luotamme sinuun, luotamme!
Päivän Sana
Muut Etsivät