United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jörgen piti hänelle seuraa, tutki innokkaasti hänen kirstunsa kummallista lukkoa ja tarkasteli hänen keveitä hienoja kenkiänsä. Hän silitti niillä otsaansa ja nenäänsä ja henkäsi niiden kiiltävälle nahalle, joka silloin hetkiseksi tummeni ja kävi kosteaksi. Nyt heräsi Inger-Johanna, ovi aukeni ja sisään astuivat Jörgen, Thea, Vahti ja heidän jälestään Torbjörg kahvin kanssa.
Mutta kun asiamies silloin otti hattunsa ja aikoi keskeyttää keskustelut, viskautui hän jälleen pöydän viereen, kasvot käsiin peitettyinä, nyyhkien mielettömässä ja voimattomassa raivossaan. "Kuusi tuhatta puntaa", toisti asiamies hiljaa vähän ajan perästä, kädellään jo kiertäen oven lukkoa. "Viisi tuhatta!" huudahti kapteeni, lyöden taas nyrkkinsä pöytään ja ylös katsahtaen. "Kuusi tuhatta."
Ei tosin ollut enää kuin yksi sääty kolmea vastaan, joista jo oltiin melkein varmat, mutta tärkeää oli, että saatiin maan raha-arkun avain omiin käsiin, ja niin kauan kuin ei porvarissääty ollut käskettävänä, oli aina pelättävä, ettei saatu tätä avainta tai ettei sillä ainakaan osattu avata juonikasta lukkoa. Kello oli 5:n ja 6:n välillä iltapäivällä.
Voivatko toisen ajatukset sanoitta ilmetä toiselle, joka on hänelle käynyt henkeäkin kalliimmaksi? Maria irtautui hänestä, lempeästi mutta päättävästi ja meni häneen katsomatta omaan suojaansa. Lukkoa ei väännetty kiinni. Mutta ovella seistessään Adelsvärd tunsi, että sitä oli pidettävä lukittuna. Taas hän istuutui avoimen akkunan ääreen. Hän oli yön ja kuun vallassa.
Hämmästyneellä katsannolla toisti Martha entistä viittaustaan ja vei minut hiljaa portaita ylös ja sitten vähäisen perä-oven kautta, jossa ei näyttänyt olevan mitään lukkoa, vaan jonka hän lykkäsi auki kädellänsä, vähäiseen tyhjään vinttikamariin, jossa oli matala, kaltava katto ja joka ei ollut suurempi, kuin kaappi.
Vihdoin, kuin kello oli lyönyt puoli yksi, narisi ulko ovi ja joku koperoitsi eteisen lukkoa. Rouva Ivarsson astui ylös, kiiruhti kuulumattomin askelin eteiseen ja aukaisi oven. Rudolfiko siellä on? kuiskasi hän. Olen niin! vastasi kova, vähän epävarma ääni. Oletko sinä vielä ylhäällä, äiti? Mitä tuhmuutta se on? Onhan minulla avain itselläni.
Sen sanottuaan Tapani lähti tavottamaan, saisiko vielä Hiltan käsiinsä, ja mentyään vanhan kartanon porstuaan, kuulikin porstuan perässä olevasta pöksästä Hiltan laulun hyräilyä ja kahmerehtamista, kun hän laittoi sen huoneen yhdelle seinämälle vuodettaan vanhoista, pirtistä viedyistä työvaatteistaan. Tapani koputti nyt ovelle, vaikka näki että ei siinä mitään lukkoa ole.
Toiset päinvastoin väittävät, että tekiä on pelkuri, joka ei tohdi tunnustaa totuutta, vaikka hän tietää sen. Ja toiset taas moittivat kirjaa pahemmaksi, kuin mitään Lutherin, ja Erasmusta kaiken pahuuden aluksi sen vuoksi, että, jollei hän olisi särkenyt lukkoa, Luther ei koskaan olisi astunut ovesta sisään." "Entä mitä te ajattelette?" hän kysyi.
Mutta väsynyt mies yhä seisoi sen tunteen kivettämänä, joka oli hänet juuri oven takana vallannut. »Astu olet jo kyllin viipynyt!» Ja väsynyt mies tarttui kamarin avaimeen, mutta tunsi itsensä kuin pieneksi lapseksi, joka kyllä yltää avaimeen, vaan ei vielä jaksa kiertää lukkoa auki. »Kalakala!» helähti avain hermostuneesti reijässään hänen vapisevan kätensä alla.
Portti oli lukittu ja ulottui sillan kummallekin puolelle veteen asti, ja itse ristikko oli tehty siten, ettei päässyt kiipeämään portin yli eikä myöskään sivuitse. Tarkastin lukkoa, se oli lujaa tekoa. Asettamalla puun jalkaportaaksi portin yli pääsisi kuitenkin kiipeämään toiselle puolelle; mutta en tullut ottaneeksi edes kirvestä käteeni, kun lähdin löytöretkelleni.