Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Tilda, oma armas tyttäreni", huudahti Loviisa, hyökäten ihmisjoukon läpi verisen naisen luo. "
lähti hän astumaan kotiansa kohti, sillä hän muisti pitävänsä isänsä ja äitinsä kanssa tänään vielä mennä pappilaan vieraaksi ja oli sitä kotonakin yhtä ja toista toimitettavaa. Tuskin oli Loviisa ehtinyt rannalta poistua, ennenkuin pensaiden takaa hyppäsi ylös nuori mies ja kiiruhti kylälle päin.
Laulutyttö syvälle kumarsi päätänsä, pudisti mustia hiuksiansa ja risti hartaasti silmiänsä, ikään kuin inttäen semmoista rikosta mahdottomaksi, ja sitten hän lauloi laulun Loviisa parasta, joka jo viime luvusta on meille tuttu. Juuri kun hän oli alkanut, keskeytti häntä huikea huuto: "Pois tieltä, pois tieltä tehkää tilaa Rothsayn herttualle!"
Henrikson. Emma. Ukko raukkani! Minä vedän oman kelloni. Se seisahtui eilen illalla. Lainaa minulle kellonavaintasi. Sehän on aina kukkarossasi. Henrikson. Aivan kernaasti... Kas tässä! Emma. Eikö sinulla ole sitäkään? Henrikson. Mikähän tässä vielä lopuksi tullee? Loviisa. Sinähän aina olet ollut sellainen järjestyksen mies. Henrikson. Nyt minä muistankin... Se on kirjoituspöydälläni. Emma.
Siellä on kavaljeereja vaikka kuinka paljon. 9 kohtaus. Maiju. Emma. Henrikson. Sitten Heinonen, Loviisa, Karoliina ja Heiskanen. Nyt olen minä valmis! Minä myös! Henrikson. Käsivartesi, eukkoseni, ja lähtekäämme satamaan!... Ah, liian myöhään!... Tuossahan vieraamme ovatkin! Heinonen. Hyvää päivää, hyvää päivää! Tässä nyt olemme koko joukko. Henrikson. Toivon teidät sydämestäni tervetulleiksi!
Totellen pienintäkin käskyä hetaalla, pelkääväisellä kuuliaisuudella, tempasi Loviisa oven auki, mutta peräytyi kohta säikähdyksellä. Se oli luuhuone, puolillaan kuivettuneita kalloja sekä luita. "Minua peloittaa ruveta tässä muuttamaan vaatteitani ihan yksinäni. Mutta, jos te, arvoisa isä, niin käskette, tapahtukoon teidän tahtonne!"
Harpputyttö hoiti Katria rakkautensa voimalla hyvin huolellisesti ja valppaasti; ja hanskuri lupasi, ettei suinkaan tulisi aihetta häntä syyttää, jos Loviisa ikinä enää otti harppunsa soittaakseen, muitten kuin omaksi huviksensa.
LOVIISA. Minä enhän minä pyysin vaan rohtoja taikka tuota neuvoa, kun olin kadottanut kultasormukseni, juuri nyt kirkkoon. Ollessani, näettehän kirjastakin, että olen sinne menossa. PELTOLA. Niin vaan, niin vaan; sinne olin minäkin menossa, mutta heikkarin hyvä, kun teitä tapasin, Penttula; olin muuten aikonut käydä tänä iltana luonanne.
Minä huudahdin ilosta, avatessani paperin valkoisena, vähän keltaiseen vivahtaen riippui tuoksuva kukka varressaan. "Ah, varokaahan toki hiukan pukuani, Loviisa! Revittehän pitsit rimsuistani!" huudahti Charlotte samassa kiukkuisesti ja veti kankean puvun kahisevat poimut likemmäksi.
Tyttö lauloi Provencen murteella, joka oli täydesti ymmärrettynä runouden kielellä kaikissa Europan hoveissa, erittäinkin Skotlannissa. Laulu oli kuitenkin vähemmin mutkikas kuin tavallisesti Provencen sirvente't, enemmin normandilaisen runoniekan sepittämän lay'n kaltainen. Sen voisi suomentaa tähän tapaan: Loviisa paran laulu.
Päivän Sana
Muut Etsivät