Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Hännystakkiin puettu viinuri toi sitä, kantaen kolmella sormella tarjotinta, jossa lasit olivat. Eikä läiskähtänyt viini maahan, vaikka juosten tuli ja tarjotin sormilla heilui kuin seinäkellon heiluri. "Loiskis! sanoo suomalainen." Topiaan mieli liiteli yhä yleis-ihanuuksissa. Täällä kappelin lähellä asuisi hän kymmenen vuoden kuluttua.
"Voi, miten olen kaunis!" sanoi hän itsekseen, ja niin sanoen kallisti hän päätänsä yhä lähemmäksi lähteen kalvoa, paremmin nähdäksensä kuvaansa, kunnes loiskis, siinä nyt koko kultakruunu helminensä putosi Adalminan päästä ja katosi yht'äkkiä lähteen värähtelevään helmaan. Tuskinpa Adalmina sitä huomasikaan, niin hänen oma kauneutensa hurmasi häntä. Vaan kuinka kävi?
"Se ei käy päinsä," sanoi Jaampa, "virta on liian syvä, mutta jos olet kiltti tyttö, Laila, niin toimitan kuitenkin kilin sinulle." "Tuo se meille, Jaampa kulta!" huusivat molemmat. Jaampa otti suopunkinsa, kääri sen lenkille ja varmalla kädellä hän viskasi silmukan kilin kaulaan, ja loiskis, se putosi veteen ja oli tuokiossa toisella rannalla.
"Minä sitten juon yksin... Loiskis! sanoo suomalainen... Ja laulaa: "Ja se rakkaus ja se rakkaus! Ai, ai, ai se rakkaus..." Naisen sydän syttyi lauluun. Hän uhkaavaisesti osotteli etusormellaan kauppias Alekseita ja lauloi laulun ruotsiksi: "Och den kärleken, och den kärleken! Ack, ack, ack den kärleken..." Aleksei rupesi jatkamaan puhetta ruotsiksi.
Huimaavaa vauhtia riensin rantaan, ja loiskis olin vedessä, halkaisten kuohuvia laineita tulisella innolla. Myötävirta auttoi minua eteenpäin onnettomuuden paikkaa kohden. Lähenin yhä onnettomia tuulen ja meren pauhatessa. Usein peittivät risteilevät aallot minun, että olin läkähtyä. Mutta vihdoin sain aalloissa riisutuksi taas osan vaatteitani, jotka tietysti jäivät mereen.
"Loiskis, Uotila", sanoi Monnilan maisteri, kilautti lasiansa, otti siitä siemauksen ja lisäsi, "täss' on totuus!" Mikä siis on totuus? Tahtoisin nähdä totuuden, nähdä sen kristillisessä elämässä, niin että elämä jokaisena hetkenä saarnaa totuutta. Koulussa luettiin ketun sanoneen kukolle: "en minä suupuheilla elä". Ja samaa täytyy minun sanoa.
"Ei, en mene, siitä ei ole mitään hyötyä..." Loiskis, jää särkyi keskellä salmea ja vallattomin poika, joka oli sanonut Mattia raukaksi, putosi ja rupesi haikeasti huutamaan apua. Vaan muut, jotka olivat likinnä häntä, peljästyivät nyt vuorostaan niin, että kiitivät pois minkä jaksoivat ja jättivät toverinsa yksin pulaan. Mitäs Matti nyt teki, hän, jota äsken sanottiin pelkuriksi?
»Loiskis, loiskis», pakisivat laineet hiekkaisella rannalla. Heikki laski laivansa veteen aaltoja kyntämään, mutta itse jäi hän rannalle ihailemaan sen komeata purjehtimista. Kuta edemmäksi laiva joutui, sitä nopeampi oli sen kulku, ja suurella vauhdilla purjehti se jo aukeata selkää kohden.
Olenhan minä rakastanut Isän, äidin nähden. Tänne poikkeemme, miehet, tänne. ANNA. Jumala! Se on Maunon ääni. Hän tulee kuitenkin! MAUNO. Menemme Roinilan sivutse ja huudamme ja pauhaamme, että seinät tärisee. Hih vaan, hih! Ryyppää veljeni, ryyppää! Vielä on tilkka viinaa pullon pohjassa, kallista poskeesi. Noin! Loiskis! Niin se meni kuin Mänttälän kaivoon. No, hiis! Kuka seisoo tuolla?
KIRRI. Loiskis! NUORI JOUKO. Roiskis! Tunnustatko, Ett' olet kumottu karhu? KIRRI. Mies olet juukelin jämäkkä! Salolta kuuluu säestettyä laulua. NUORI JOUKO. Nyt on kuumakin vereni. Pelvotonna KIRRI. Kuule! Kuule! Hoilotusta NUORI JOUKO. Tässä tiellä Istun, varron enkä järky. Vastahani istu, Kirri! Lyökämme käsi kätehen, Laulakamme! Kirri, säestä! Vetelehän! Kyllä koitan.
Päivän Sana
Muut Etsivät