Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Viikon vuotin kultaani, vuotin joka ilta, Kysyin keon kukilta ja ilman lintusilta: Ettekö kukat ole kultaani nähnyt, Miss' ompi kultani kulkenut ja käynyt? Ettekö tieä te lintuset pienet, Missä mun kultani elänee ja liene? Kulta oli ilossahan meren tuolla puolla, Minun anto surra, ikävähän kuolla. Onneton olin minä ollessani, Onneton tähän kylään tullessani.
Wihkiminen tapahtuu kello 11 e.p.p. Matti Pontela. Oli erään wuoden maaliskuun loppupuoli. Ilma oli kaunis, ja kewäimen lähestymisen oireita näkyi kaikkialla. Lintuset wiserteliwät iloisesti puissa, iloansa ilmoittaen kaiken hywän antajalle. Rekikeli oli, waikkakaan ei aiwan lopussa, kumminkin pilalla, sillä tiet yleensä oliwat kallellaan ja lialla, ja useissa paikoin oli aiwan suliakin paikkoja.
Välistä hän pysähtyi, kääntyi koko ruumiillaan ... katselemaan puiden juurelta pilkisteleviä sinivuokkoja ... kuuntelemaan, piipittäisivätkö lintuset. Tänään eivät piipittäneet: oli kylmä päivä. Metsän takana alanko ... suuria vainioita kalliotöyryjen keskellä ... lakeita ja autioita. Ja sitten nousi tie mäelle, jonka takana sen herran piti asuskella. Mikä lienee tuo harmaa rakennus koivikossa?
Näitä kaikkia ajattelin vispilänvarpuja kuoriessani, ja vielä sitäkin, etten vielä ollut kyennyt suksia tekemään. Suksia siis ei ollut kaupunkiin viedä; mutta olihan sitä kauppatavaraa muutenkin, kun vispilät vihdoin valmistuivat. Ilman muuta matkaseuraa, kuin ilman lintuset, oli minun suorittaminen tuo kahdenkymmenen-neljän venäjän virstan pituinen matka kaupunkiin.
KANTTORI. Se on sama vaikka koskeen! ROUVA DANELL. Fyi kanttori! Ei saa niin sanoa. Se on synti! KANTTORI. Te ette käsitä miten jalosti ja ylevästi teitä rakastan, miten teitä rakastan puhtaasti ja kauniisti niinkuin rakastavat ainoastaan metsän lintuset, jotka meitä tervehtivät sävelillään jo varhain kesäaamuisin, auringon vasta ruskottaissa, jos satumme silloin heräämään.
Mutta kun on katon alla ja aina on kupillinen lientä sekä pojanpoika semmoinen kuin minun, ja kun on elänyt koko elin-aikansa Berceau de Dieu'ssä, silloin on hyvä olla näin vanha. Niin, niin, pienokaiset niin on, vaikka te sitä epäilette, te pienet lintuset, jotka juuri olette siipiänne koettaneet on hyvä olla näin vanha.
"Siivet kun on lentokuntoiset, Vapahina leijaa lintuset. "Vaarallista!" mulle huudetaan, Itse kun vaan ajattelenkaan, Tuhat veruketta, pahaa paulaa Turhan luulon rautalangat laulaa." Kuuleppas nyt, Aili. Niin, sinähän aioit jotakin sanoa. Minä tahdon kysyä sinulta neuvoa. Minultako? No?
Kävi hän sitte kammariin, Puki siellä parahimmat vaatteet. Meni hän sitte tallihin, Siell' oli valkia ruuna. Otti hän kultaisen satulan, Hopiaisten solkien kanssa. Satuloitsi valkian ruunansa, Sitoi ne hopiaiset solet. Läksi hän sitte ajamaan, Ajoi seitsemän peninkuormaa, Yhtenä kauniina kesäisenä yönä, Kun moni makiasti nukkuu. Tuli hän viheriähän lehtohon, Kuuli kun lintuset lauloi.
Hullu olin kun ma lähin koti pitäjästä, Näin mä siellä kultani joka viikon päästä. Minä olen täällä ja sinä olet siellä, Moni järvi välillämme, soita paljo tiellä. Sirkat ne sirkuttaa ja lintuset laulaa, Vaan eipä kultani riennäkään kaulaan. Lintuset visertävät metsien päällä, Minä istun ikävissä yksinäni täällä. Tuuli se tulee ja pienet puut ne taipuu, Kultani ääni ei kankailla kaiku.
Kadonneet olivat jo vetten ja lehtien yltä kaikki varjojen hunnunhäilähdykset; jokaisella oksalla Mainiemen puistossa visertelivät lintuset, ja koillisten lehtojen yli kohosi punoittava aurinko kaikessa kirkkaudessaan lyhyen leponsa helmasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät