Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Tuuli lensi toivoa täynnä meren yli ja tiedusteli eivätkö lintuset pian tulisi; sillä metsässä oli jo heille asunto valmistettu. Siinä oli kaikki järjestetty kesävieraita vastaanottamaan; tuuli oli itse puhdistanut metsää; se oli kantanut kuivat lehdet ja oksat kauas ulos lahdelle, jotta siellä saisivat purjehtia merelle.
Sillä kauneus ja voima ja viisaus ja suuruus, se on kaikki tyyni tyhjää, joll'ei siinä ole nöyrää sydäntä, joka unhottaa itsensä, antaaksensa kaiken kunnian ainoastaan Jumalalle. Katsokaa, puut ojentavat käsivartensa taivasta kohti, kukat saavat värinsä auringolta ja lintuset laulelevat luonnon ylistysvirttä. Sillä sama ikuinen henki elää ja puhuu meissä kaikissa.
Viheriä puisto kuninkaallisen linnan vieressä. Vasemmalla näkyy se torni, jossa Florinnaa pidetään vankina. Vastapäätä seisoo tammi, jonka juurella ruohopenkki. Florinna laulaa tornin ikkunassa. Kukkaset tuoksuu ja tuuloset liikkuu, Lintuset laulaen oksilla kiikkuu, Voi minun lintuni, Voi lintukultani, Lintu sininen, Sua oottelen! Lintu se siivillä liitäen lentää, Pilvien äärihin äänensä entää.
Lintuset livertelevät Kukin äänellä omalla, Kielellänsä kerkeästi, Jonka heille äiti neuvoi, Oma vanhempi opetti Pesissänsä pienempinä: Ei ole sitä etua Suomen kansalle suvaittu. Ruotsin kieli on ruvennut, Joutunut jo ensi alusta Suomen suureksi isäksi. Aina sill' on arvo suuri, Joll' on ystävät ylhäiset, Sukulaiset suuret muutkin; Sanotaanpa Saksan kielen Ruotsin heimoa olevan.
Vaan kukka, nuokkuva muureillas, Se sadun kertoa voisi, Kuink' otteli suku urhokas, Ja veri virtana vuosi, Ja kyynel katkera kostuttaa Tään kukan juurt', eli nieli maa Siin' urhon lämmintä verta. Ja lintuset, sinun tornias jotk' öisin jylhää täyttää
He ovat kuin metsän kesyet lintuset, he visertelevät ja laulelevat, mutta heillä on myös terävä nokka, jota voivat käyttää tarvittaessa. Tule siis tänne, pudista tomu päältäsi ja salli minun ensi kirjeessäsi kuulla, että nyt on korkeasti oppinut herra professori N. N. ruvennut panemaan tavaransa kokoon matkaansa varten "
Suu minun nauroi, syämeni itki, Veet ne vierivät poskia pitkin. Veet ne vierivät poskia myöten, Kulki kun virrassa koskia myöten. Rannalla itkejä. Läksin minä kesäyönä käymään Sihen laksoon, kussa kuuntelin päivää, Kussa lintuset laulaa, Metsäkanatki ne pauhaa, Ja mun syämeni etsi lepoa ja rauhaa.
"Kuinka paljon huokeampi itämaan ylhäisten naisten on elää", sanoi Berengaria, "heitä kun palvelee henkilöt, joitten kuullen he voivat sanoa mitä tahansa, ilman että ne saattavat kertoa mitään; kun sitä vastoin meidän leirissämme taivaan lintuset levittävät joka-ikisen sanan, kuten pyhän Judan papilla on tapa sanoa".
Ja hänen sydämensä syvimmässä, salaisessa sopukassa, jota hän niin mustasukkaisesti oli varjellut kaikkien katseilta, mutta jonka ovet ajattelematon nuori tyttö oli avannut selkosen selälleen, siellä alkoi soida ja laulaa oli kuin lintuset olisivat viserrelleet tahi iloiset lapsen-äänet keväällä riemuinneet: "Sinä tulet onnelliseksi tulet onnelliseksi tulet onnelliseksi, sillä olet löytänyt elämän ihanimman onnen: rakastat ja olet rakastettu!"
Olihan minulla lupa tehdä sen kanssa mitä tahdoin. Pari vuotta sen jälkeen, eräänä kauniina marraskuun päivänä, oli meidän koulullamme luistinlupa. Joen pinnan ensi jää lepäsi kirkkaana kuin peili. Koulupoikien riemun voipi kyllä ajatella. Olimme päättäneet kokoontua, jäälle kello 10 edellä puolen päivän. Aijoimme liidellä vapaana kuin lintuset illan pimenemiseen asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät