Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Mutta neljä vuotta myöhemmin alkoivat venäjäläiset uudestansa Wiipuria piirittää; mutta nyt oli linnaa paremmasti edesautettu kuin ensimmäisellä kerralla, niin suuremmalla miesluvulla, kuin myös moninaisilla tarpeilla piirityksen taikaisin-lyömiseksi, ja olivat asukkaat nyt, edellisen piirityksen hyvästä lopusta mielissänsä, yksimieliset ja lupaavaiset vihollista vastaan seisomaan.
Naiset ja papit! huudahti suuttunut linnanpäällikkö. Ei kuningas ole antanut minulle Suomen viimeistä linnaa pois lahjoitettavaksi. Ruutia! Ruutia! toisti Bertelsköld. Hänkin on karannut vihollisen käsistä! huusi vimmastunut äiti. Voi, voi, noita sotaherroja! He tahtovat viedä meidät kaikki muassaan. Meidän veremme tulkoon heidän päällensä! Kuuletko? kuiskasi nuorukainen Bertelsköldin korvaan.
Maine kävi heidän edellään kuin tuulispää: pelästys lamautti vihollisen käsivarren, puolalaisen kirkkaan haarniskan alla alkoi sydän tykyttää; saksilaisen kirjaillun takin alla piili pelko, kun hän kaukaa näki ruotsalaisten sotalipun metsänrinnassa liehuvan. Krakovan rautaportin takana seisoi vanha Wielopolski, lujasti päättäen puolustaa linnaa ja kaupunkia.
En tahdo maksaa teidän urhouttanne, mutta sen sanon, että aidan takana vielä on korillinen nekkuja, ja ensimmäinen, joka linnan muuria yli pääsee, hän saa niin, en tahdo kantaa Dshingis-Khanin nimeä, joll'ei hän saa palkinnoksi koko koria." "Hurraa! Eläköön Dshingis-Khan!" huusivat turkkilaiset kaikki yhteen ääneen, ja syöksivät linnaa vastaan.
Kirkkaassa tulen valossa näki hän vihollisten yhä tiheämpinä ryhminä parveilevan niin likellä linnaa kuin suinkin oli mahdollista. Tuli oli jo ennättänyt perustuksiin asti.
Niilo kuunteli puitten hiljaista suhinaa ja tuulen hengähdystä lehdikossa. Hänestä tuntui ikäänkuin olisi hän käyskennellyt kaukaisilla mailla, vallan oudossa tienoossa, kunnes hän viimein saapui korkealle vuorelle, jonka alla, eteläänpäin, uhkea kivilinna näkyi. Kuusi kultaista ikkunata välkkyi linnan jokaisella seinällä ja ympärillä kukoisti metsä upeassa rikkaudessa. Niilo astui linnaa kohden.
Minä olin iloinen, kun taas pääsin väljään metsään, sillä joka paikassa lähellä linnaa ja yltympäri niin pitkältä Eisenachista, kuin silmä kantaa, ei ole kuin metsää. Korkeat tummat hongat peittävät vuoria; mutta laaksoissa niityt ovat hyvin viheriät jokien reunoilla.
Minulla on toimena ko'ota yhteen ne ystäväimme eri parvet, jotka ovat tulleet Vallis'iin Lombardialaisia hävittämään." "Tuolla", Bartolomeo sanoi linnaa osoittaen, "niitä on kaksi sataa!" Samalla kertaa veli Starck oli hiljaa sanonut: "Minusta on, kuin tuntisin tuon äänen..." Yön synkässä pimeydessä hän koetti eroittaa nuoren Berniläisen päällikön ulkomuotoa.
"Vaan sen sijaan näen joukon joutsimiehiä, jotka marssivat tuntureita kohden, viinamäkien yli tuolla, ja näyttävät aikovan ahdistaa vanhaa linnaa, joka kohoaa tuolla alhaalla, Neuschâtel'in puolella." "Ahaa! se on Vaux-Marcus ... se pitää puolensa, yhtä uljaasti kuin Granson. Kysykääpä, ystäväni ... minä kuulen jonkun lähestyvän." Se oli tohtori.
Minä kerroin kuinka ensin olin tullut Pugatshevin kanssa tuttavaksi lumimyrskyssä, kuinka hän, valloitettuaan Belogorin linnan, oli tuntenut minut ja armahtanut minua. Minä sanoin, ett'en tosiaankaan katsonut häpeäksi ottaa häneltä vastaan turkkia ja hevosta, mutta että olin puolustanut Belogorin linnaa petturia vastaan viimeiseen mahdollisuuteen asti.
Päivän Sana
Muut Etsivät