Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Mieheksi hänelle! siihen tarvitaan hiukan enemmän, rakas Lind! Niin, niin... Siellä olet satimessa! Tämä oli kova sadekuuro, jonka Rejer sai kokea, tämän vahdin aikana! ... keksintö, joka tuntui sitä raskaammalta, kun ei voinut oikeastaan nähdä sen lävitse enemmän kuin meren yli. Hänelle oli yhtä sekavana se, mitä hän itse tunsi, kuin sekin, mitä Saara Rördam mahtoi ajatella.
Vähän myöhempänä tuli Lind kotiin ja tapasi molemmat istumassa permannolla vierekkäin. Hän hämmästyi suuresti huomatessaan ja tuntiessaan Jaampan. "Mutta miten ihmeen tavalla sinä olet tänne tullut? Oletko lappalaisena loihtijana muuttanut itsesi linnuksi ja lentänyt tänne?" kysyi Lind.
Tuli vain loma tanssissa, ja seura hajautui ulos puistoon ja ravintolan ulkoparvekkeille. Hanna päätti lähteä. Vihdoin oli hän selvinnyt siihen, ettei hänellä ollut täällä mitään tekemistä. Rappusilla seisoi hra Lind yhä saman naisseuransa kanssa viillyttelemässä. Joko menette? kysyi hän nähtyään Hannan. Täytyy mennä, onhan jo aika. Vai niin!
Kolmena ensimmäisenä päivänä ei ollut yrittämistäkään maalle, kunnes Lind eräänä iltapäivänä tuli jälleen laivalle. Häntä oli jotenkin mahdoton puhutella kulkiessaan edestakaisin' kannella, puettuna hienosti ja selbihattu päässä, kysymättä keltään mitään.
Hän nousi pöydästä, katkera, loukatun ylpeyden ja oman arvon tunne rinnassaan, mutta ei kuitenkaan voinut poistua, vaikka oli aterian aikana sen monta kertaa päättänyt. Pöydät korjattiin pian pois ja tanssi alkoi. Ehkä minäkin tanssisin? ajatteli hän itseään ivaten. Hra Lind tuli häntä pyytämään valssiin ja hän meni, yhä kuin itseään ivaten.
Lind varmaan tästä läks? Hän juuri, riista. Luotamme karata. Hyi häpeää! Viel' arka hiukan, mutta kesyttää pian hänet voitte; hiiteen kauna, kiista. NEITI SK
Vasta sitten kuin tämä huone on täysi, saan toisen ottaa. LIND. Vaan kuulettehan RUOTSILA. Me joudumme suureen vaaraan, jos jäämme yhteen! KASKI. Rupeatteko tappelemaan? RUOTSILA. Tuo lyö minun kuolijaaksi! LIND. Tuo myrkyttää minun! KASKI. Hm, hm, sitä en minä voi auttaa, sitä pitää minun katsastaa.
Ilo pulpahti hänen rinnassaan, pettymys oli kuin pois puhallettu, hänestä tuntui vastatessaan, niinkuin ei hän enää ollenkaan olisi uskonut, mitä sanoi: Kai minä vietän sen täällä Helsingissä, niinkuin ennenkin. No, sehän sopii! huuhdahti hra Lind iloissaan. Minä juuri aioin... Mikä sopi? Mitä hän aikoi?
RUOTSILA. Niin, mitäs teillä siinä on kädessänne? LIND. Hm, ei tämä juuri tähän kuulu. RUOTSILA. Eikö? Luulin sitä LIND. Miksi? RUOTSILA. Asianajajan räkningiksi. LIND. Saattaahan tuo sekin olla! Eikös teillä ole sama kappale kädessä? RUOTSILA. Saattaapa olla! Vaan siitä viisi, lopulla sen kumminkin joku maksaa. LIND. Joku sen lopulla maksaa! RUOTSILA. Tuomio lankee kohta!
Heidän erotessaan kadulla lausui Lind: "Sen verran ymmärrän minä ilmanennustustaitoa, ett'ei kukaan ennen selvää päivää palaja Singdalseniltä, ja sentähden ei maksa vaivaa sinun tulla, ennenkuin iltapäivällä kuulemaan rahoja, noin kello neljän viiden aikana!" Rejer kääntyi oikealle. Nyt aikoi hän täysin purjein ryhtyä tutkintolukuihin, ja hyvinpä siihen olikin jo aika!
Päivän Sana
Muut Etsivät