Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Lind vei hänet kellariravintolaan, jossa istui merikapteenia ja muita ihmisiä, jotka samoinkuin hekin olivat tulossa teaattereista ja muista huvituksista. Lind meni suoraan ja tervehti tuttavasti vanhanpuoleista naista, joka istui tiskin takana, ja kohta sen perästä tuli mustakiharainen kaunotar, reipas olento ja ojensi hänelle ystävällisesti kätensä. Hän näytti olevan koko laitoksen sielu.
Niin, kuoro, mi lähtee tuntureille; unhoitin peruuttaa YLIOPPILAAT tulevat sisälle vasemmalle ja jäävät seisomaan sisäänkäytävän luo. Lindille. Lind, nyt lähtösi on vuoro! Etsitte Lindiä? NEITI SK
Minun pitää olla varuillani! Ja eihän tää yökään ikäänsä kestäne! Kolmen viikon perästä ovat asiat toisin. Jos hän tulee kulungit maksamaan, niin täytyy hänen myödä karjansa ja kartanonsa, ja niin pääsemme hänestä viimmeinkin. No, herra Lind, on tässä nyt rasvainen pala paistia ja pari kurkkua. Tarpeen se olikin, minulla on nälkä. Hm, kylläpä se hyvälle haisee!
Ah, hm, ah tupakkinne on hyvää, naapuri! Kuinka kallista tämä on? RUOTSILA. Markka viisikymmentä penniä. LIND. Mistä olette tätä ostaneet? RUOTSILA. Rinkilän puodista. LIND. Vai niin, siltä roistolta? RUOTSILA. Kuulkaa, älkää sitä sanoko, Rinkilä on lankoni. LIND. Sen tiedän hyvin, kaikki minä tiedän. Hänen tykönänsä, puotikammarissa, sätitään minua lakkaamatta. RUOTSILA. Kuka sen on sanonut?
Ei, Marie Taglioni, keijukainen, tanssi vielä silloin lapsenkengissä, ja Jenny Lind, satakieli, ei vielä edes hengittänyt. Menetkö perille saakka? kysyi muuan nuori virkamies vieressään astelevalta toveriltaan. Menen, en ole koskaan ennen nähnyt sellaista, vastasi puhuteltu. Tulee sääli Odeliusta. Tunnetko siis hänet?
Parista kolmesta laudanpäästä ulkovuorauksessa suuttui hän ja melusi kuin jos se olisi ollut hänen oma säärensä, joka murtui. "Mitä sinä siellä seisot ja töllistelet, Juhl?" "Katsokaas!" "Mitä sitten?" ärähti Lind. "Katsokaa! ... näitä kahta! minä löysin ne tunkeutuneina ankkurivitjoihin kokassa tyrskylaineen perästä!" "Joutavia, heitä ne mereen! ... kaksi pientä kehnoa kalan luirua!"
Mikä teitä vaivaa? LIND. Vanginvartija, tuon miehen kanssa en minä voi jäädä yhteen! En minäkään hänen kanssaan, antakaa minulle toinen huone! Vieläpä muuta! LIND.
LIND. Paha henki, minä olen äkkinäinen kaupungissa enkä löytänyt sitä katua, jolla asun! KASKI. Saattaa olla! LIND. Ja majataloni nimi on unohtunut mielestäni. KASKI. Saattaa olla! LIND. Semmoinen vahinko saattaa tapahtua kelle hyvänsä. Vaan ei semmoisesta syystä ihmisiä vielä kiinni panna. KASKI. Yövarkaudet enenevät päivä päivältä.
Se ilkiö, tuo Ruotsila, kiusaa minua jo kahdeksatta vuotta tällä riidalla, ja koko tällä ajalla ei minulla ole ollut yhtään oikein iloista hetkeä! Vaan, Luojan kiitos, kolmen viikon perästä se nyt viimeinkin taitaa loppua. Jos minä en voita, niin ei sitten maailmassa enää olekaan oikeutta! No, no, minun asianajajani on julma mies, sitä ei kukaan voi kieltää. Lind, Kaski, Ruotsila.
Kaksi köyttä köytettiin yhteen ja molempien päähän laitettiin silmukka, jotta kaksi saattoi istua siinä. "Kuka tahtoo mennä syvyyteen?" kysyi Lind, kun kaikki oli valmiina. Ei kukaan vastannut. Tässä oli henki kysymyksessä. "No, minä lähden! Tänne köysi!" Hitaasti hän hinautti itseään alas, kunnes tapasi koivun äärimmät oksat.
Päivän Sana
Muut Etsivät