Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Laila tuntui hänestä semmoisena niin vieraalta, ett'ei hän voinut häntä edes lähestyäkään. Mellet pyysi sentähden Lailan pukeutumaan omaan pukuunsa, joka nyt oli kuiva, ja kehoitti häntä lähtemään kotiin, jossa vanhemmat olivat rauhattomia hänen pitkällisestä viipymisestään. Lind olisi mielellään puhunut Lailan kanssa kahden kesken, mutta se oli nyt mahdotonta.
"Lailalta." "Lailalta!" huudahti Lind, "onko mitään vaarallista hankkeissa? Kuinka hän voipi?" "Huonosti." "Onko hän sairas?" "Hän on suruissaan." "Siitä etten minä tullut?" "Sitä en tiedä, mutta hän lähetti minut tänne sanomaan sinulle, että hän huomenna, pyhänä kello 12, on morsiamena Koutokeinon kirkossa." "Se ei ole totta, sinä valehtelet, se on mahdotonta!
"Ja sisaresi saa 'Jivjan' rekineen, valjaineen, vöineen, kulkuisineen päivineen! Eikö Laila nyt ole hullu? Ja reessä on uusi turkki sisarellesi. Se hänen pitää panna yllensä, sanoi Laila, kun hän lähtee täältä kotiin, ett'ei häntä palele matkalla." "Inkeri!" huusi Lind huoneesen, "tule ulos!" Sisar tuli ja hämmästyi tuosta suuresta lahjasta, jonka Laila oli heille lähettänyt.
Käy taukoomatta luonanne tuo veikka, hän rikas on ja vielä naimaton; armaani, syitä tuhansia on, vain pahaa meille ennustaa tää seikka. huoaten. Mi vahinko, niin ihanaa ol' näin. osaa-ottavasti Lindille. Vuoks houreen älä onneasi heitä; salaisit kauemmin mun mielestäin. Vait! Neiti Skäre katselevi meitä! Hän ja Lind etääntyvät eri tahoille. katselee Lindin jälkeen.
... "Ajatteleppas, ett'ei ole kolmea kuukautta siitä kuin me kaalasimme lumessa siellä kotona!" lausui Lind. "Niin tosiaankin kummallista kyllä!" "Sinä aamuna tanssiaisten perästä Singdalsenilla ... oli kylmä ja kirkas ja..." Rejer seisattui paikalla. "Meillä on tänään ollut kaksi merilokkia, jotka ovat lentäneet meidän ylitsemme köliveteen," sanoi hän. "Vai niin!
Oli ihan tuskallisen tukalaa kävellä tässä ja kuunnella ja vastata! hän tunsi käyvän itselleen vaikeaksi hillitä mieltänsä. "... Ja sitten et ole kenenkään naisen kuullut vastaavan niinkuin hänen, Juhl!... Se osoittaa kuinka uljas ja komea hän on kannelta, sielunsa puolesta tarkoitan minä!" pitkitti Lind taas.
Lindin ehdoitus, että Rejer otettaisiin alaperämieheksi, kohtasi sentähden tavattoman sitkeätä vastarintaa, pitkitystä ja arvelua, vaan ei yhtään varsinaista syytä paitse niinkuin perämies Lind kevyellä tavallaan määritteli asian suuren nenän. Ensimmäinen perämies oli oikeastaan hänen ainoana yhdyssiteenään miehistön kanssa.
Ja sitten oli niillä nuo pitkät kataloonilaiset puukot... Vaan hän tunnusteli tuppea, joka hänellä oli mekon alla hänelläpä oli Aa-vuonon puukko, ja se oli hänen isänsä oma! Tuntui helpommalta, kun perämies Lind tuli rantaan; hän oli veitikkamaisella tuulella ja hyräili!... "Hyvää iltaa Rejer!" Niin reipas ja merimiesmäinen hän oli!
No, levätkää rauhassa! LIND. Vaan kuulkaa nyt toki! KASKI. Jassoo, ilta-ruokanne sen saatte paikalla, muusta minä en rupee puhumaan. Kaiken hyvän päälle vielä tätä tarvittiin! Jos minä sen roiston voisin myrkyttää! Kyllä se on mies minut maatessani murhaamaan! Jos se tulee päälleni, niin olen onnetoin, sillä hän on paljoa vahvempi kuin minä! Minä en uskalla ruveta maata!
Seuraavana aamuna, kun Lind astui ulos huoneesta, huomasi hän ihmeekseen Jaampan istumassa portailla oven edessä, mökeltäen kuivaa poron lihaa, jota hän leikkeli veitsellään. Alempana pihalla seisoi kolme poroa, kukin rekensä edessä. "Hyvää huomenta, Jaampa," sanoi Lind, "vieläkö sinä olet täällä?" "Ollut kotona ja tullut takasin jälleen!" sanoi Jaampa ja pureskeli lihapalaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät