Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Sen vian, ett'ei hän ollut sieltä syntyisin eikä ollut seissut morsiuskruunu päässään Aa-vuonon kirkossa, oli hän täydellisesti sovittanut näyttämällä paitse mukanaan tuomaa kahta Jania seitsentä poikaa ja tytärtä, rehellisiä aa-vuonolaisia, vanhan Jan Juhl'in lapsenlapsia, ja sen lisäksi asianmukaisesti syntyneitä ja kastettuja täällä.
Ja sitten oli niillä nuo pitkät kataloonilaiset puukot... Vaan hän tunnusteli tuppea, joka hänellä oli mekon alla hänelläpä oli Aa-vuonon puukko, ja se oli hänen isänsä oma! Tuntui helpommalta, kun perämies Lind tuli rantaan; hän oli veitikkamaisella tuulella ja hyräili!... "Hyvää iltaa Rejer!" Niin reipas ja merimiesmäinen hän oli!
Suutari Jo ei katsonut ylös, mutta leikkasi vaan innokkaasti laudallaan. "Sinä ompelet vielä kenkiä, näen mä!" sanoi Rejer. Jo vilkasi arkamaisesti luultuun perämieheen eli laivanpäällikköön. "Niin teenkin, niinkuin tiedät ei suutarin akalla eikä sepän tammalla ole koskaan kenkiä jalassa!" "Suutari Jo!" lausut Rejer Aa-vuonon murteella. Suutari Jo katsoi ylös ällistyen ja veitsi suussa.
Puheleminen tapahtui omituisessa surun murtamassa mielentilassa ja Aa-vuonon talonpojan tavattomalla avosydämmisyydellä, melkein niinkuin kuoleman edellä...! Heidän siinä puhellessaan ja istuessaan välikannella myöhään kesäyöhön saattoi välistä syntyä niin pitkiä ja raskaita väliaikoja, että he kuulivat laineiden loiskuvan laivan kupeesen.
Ei kenenkään mieleen juohtunut edes epäilläkään Juhl'in kirkkoveneen hyvyyttä, sillä sitä oli koetettu ja koputettu vasaralla ja tarkastettu päivää vasten nuottahuoneessa. Leveäharteinen, lyhyt, vääräsäärinen Martin Vigepladsen, joka oli ikäänkuin kaikkien Aa-vuonon veneiden lääkärinä ja jota sentähden yleisesti pidettiin merimiehenä, istui kokassa ja tarkasteli kulkuväylää.
Syynä siihen, että Rejer oli hetkeksi jäänyt töllistämään, oli se että hoikka, vaalea, paikattuun hameesen puettu sillinperkaaja oli niin ihmeellisen näköinen hän oli jotain toista kuin nuo hitaat, laiskat Aa-vuonon talonpoikaistytöt. He pääsivätkin rantaan ja saivat itselleen asunnon maalla.
Laivalla neuvottiin häntä menemään alas. Portailla, jotka veivät välikannelle, seisattui hän äkkiä tuntien kuin rintansa tahtoisi kutistua kokoon... Hän tunsi Aa-vuonon murteen! Karhea-ääninen vaimo opetteli pienelle pojalle sadesään laulua Pekka Piiparisesta. Tämä laulu saattoi hereille hänen varhaisimmat lapsuudenmuistonsa kotona.
Hetkinen sen perästä kohtasi heitä näky, joka vaikutti sen, mitä ei koskaan ollut tapahtunut Aa-vuonon asukkaalle, nimittäin että hän kokonaan unhotti puolistunnin olevan käsissä pitkin koko ulapan laitaa oli valaiden purskuttaminen ja lokkien vainoominen täydessä käynnissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät