Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Lempeä ruson-hohto, heijastus juuri laskeuneesta ilta-auringosta, levisi huoneeseen ja laski kuollon-unessa lepäävälle kirkastavan valon. Hiljaisena, kivutoinna makasi Liisi nyt siinä; hän joka kauan oli taistellut ja epätoivossa ollut ... lepäsi nyt niin levollisena hiljaisena! Valkoisten tyynyjen ylitse valui hänen uhkeat tummat hiuksensa alas lattiaa kohden.
"Pian", sanoi Liisi, laskein kätensä sydämmellensä, "pian nämät polttavat tulet, jotka riehuvat täällä, sammuvat. Hiljainen kuolema, minä tunnen ystävällisen lähestymisesi! ... Sinun siipesi viileä leyhkä antaa minulle välistä hetkellisen lievityksen... Pian tämä kylmä sydän on lepäävä, kangistuva kylmässä maassa...
Aikaa kului, ennenkuin Liisi tointui, ... mutta kun hän taas virkosi, kun elämän virta jälleen juoksi hänen suonissaan, kuiskasi hän vain: "Hän ei ole minua ylenkatsonut! ... hän on minua rakastanut!" ja oli sitten hiljaisena ja levollisena, ikään kuin olisi hän maailmassa jo loppulaskunsa suorittanut eikä enään mitään toivonut.
Seuraavan yön ja päivän Liisi makasi viihtyneenä, mutta näkyi kärsivän ruumiillisia vaivoja. Iltapuolella, jolloin provessori L., eversti ja minä ääneti istuimme hänen vuoteensa ääressä, heräsi hän hiljaisesta unestaan sekä sanoi ääntevästi ja selkeästi: "hän on minua lempinyt! Maa, minä kiitän sinua!" Sitten hän taas vaipui jonkunlaiseen uneen eli unen horrokseen, joka kesti tunnin verran.
Liisi on aikonut ostaa itselleen gramofoonin. Me olemme aikoneet muuttaa uuteen huoneustoon Pietarinkadun varrella, joka on laajempi kuin tämä. Se on toisenlainen kuin Erkin vahtimestarikamari jossain kivijalassa.
Ehkä ne pitävät minusta vähän ehkä ne minua sääliivät Vuorela. Niin, siinäpä se onkin. Ne pitävät teistä, niin ne pitävät teistä, neiti Liisi. Ja kuka ei teistä pitäisi! Neiti Liisi saanko minä ? Liisi. Ei ei, minun täytyy lähteä minun täytyy lähteä Vuorela. Ei, ette saa. Yksi minutti yksi sekunti vaan Liisi Taivaan Herra, täti täti! Vuorela. Kas niin!
Mene nukkumaan lasten viereen lattialle. 3:as KOHT. Sigrid, Edelliset. Lupasiko Annette täti tulla? Lupasi. Kello on jo yhdeksän. En uskalla enää mennä tehtaaseen. Onko sinulla vaatteiden paikkuuta? Onhan tuota aina. Liisi ja Alma elämöivät tuolla pihalla äsken. Lapsetkin sen jo ymmärtävät. En saanut nukkua paljon tänä yönä kun roskien pyörät paukkuivat alinomaa kadulla ja pihalla puhuttiin.
Kertoili kaikenmoista Pietarin oloista ensimmäisiä ruokalajia syödessä, vasta sitten, kun olimme tyhjentäneet lasin viiniä kumpikin ja hän uudelleen oli täyttänyt lasit, heitti hän pitkän katseen kyyppäriin, joka ymmärsi tarkoituksen ja poistui salvettineen ja talrikkineen. Agnes nojautui taaksepäin tuolissaan. Muista nyt ensiksikin, Liisi hyvä, että ihmiset eivät ole kaikki samanlaisia.
Neiti Kortman No, onko nyt maailma aivan ylösalasin! Naimisissa hahaha, naimisissa! Liisi. Täti täti, sinä olet sairas, sinä tarvitset apua Neiti Kortman En suinkaan. Surkutella minua ei tarvitse. Nauraa saatte, mutta ei surkutella, sitä en kärsi. Minä olen vaan ulosvihelletty näytteliätär, joka huonosti on näytellyt osansa. Liisi. Täti täti, laske minua sisään. Jään sinun luoksesi en mene kotiin.
Tulisin varmaan hulluksi voi, Antti, sinä et saa sitä tehdä Mutta, Liisi, mitä ihmettä? Hän kummastui ja koetti irroittaa minua. Jopa nyt! Kuka uskoisi Rauhallisena ja viileänä hän vastasi tuskalliseen hellyyteeni. Elä ole lapsellinen. Pidänhän minä sinusta, kuinkas muuten. Onko se ihan totta, että pidät? Että rakastat niinkuin ennenkin?
Päivän Sana
Muut Etsivät