Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Jos olisit vapaa, Liisi, hän sanoi, ettei sinulla olisi miestä eikä lapsia, niin veisin sinut mukanani maailmaa näkemään. Minäpä en lähtisi. Hupsu, miksi et lähtisi? En tulisi siellä toimeen. Minua vaivaisi kauhea koti-ikävä. Hän istui silloin jo laivan kannella, minä seisoin hänen edessään. Koti-ikävä? hän matki hienosti hymyillen.
Alma. En tunne. Neiti Kortman. No, kyllä siitä pian selville päästään. Tuoss' on kirje, aukaise se ja lue sen sisältö meidän kaikkein kuullen. Alma. En. Sitä en tee. Vuorela. Oikein vastattu! Neiti Kauppila. Elä lue! Liisi. Täti täti, tämähän on väärin, ihan väärin ! Neiti Kortman Pois sinä! No, luetko? Muista että se on johtajatar, joka käskee. Ajattele arvosanojasi. Pölkkynen.
"Minulle hyvää?" sanoi hän katkerasti hymyillen, mutta tuosta väliä pitämättä käski eversti Helenan auttamaan vaatteita hänen yllensä. Sokea ei tätä vastustellut, vaan antoi ääneti vaatettaa itseänsä ja meni ketään kiittämättä everstin taluttamana ulos. "Liisi raukka!" sanoi sääliväisesti huoaten Helena, sokean poijes mentyä.
Sinä kuulut olevan naimisissa? hän kysyi. Olen. Mikä sinun nimesi nyt onkaan? Liisi ? Reijola. Aivan oikein. Liisi Reijola. Miehesi on ? Asijoitsia. Niin, niin olenhan sen kuullut. Minä en ole muuttanut nimeä. Olen yhä edelleen Agnes Werther. Noo, sinulla tietysti on lapsiakin. Kuinka monta? Kolme. Ooh! Poikiako ovat vai tyttöjä? Kaksi tyttöä, yksi poika.
Minä katsoin avonaisesti häntä silmiin. Todella, pikku Liisi? Olitko sinä niin järkevä? Siihen en virkkanut mitään. Hänkin vaikeni hetken ja tarkasteli minua. Kuule hän vilkaisi Anttiin, minä nyt kysyn sinulta yhtä asiaa. Hän kääntyi, hymyili ja hiljensi äänensä, kun jatkoi: Oletko sinä taipuvainen mustasukkaisuuteen? Agnes
Että omassa huoneessani aivan silmieni edessä tavata rakastajansa! Se on kerrassaan julkeata! Liisi. Hän ei ole minun rakastajani. Semmoisia sanoja täti ei saa käyttää. Neiti Kortman. Niin, valitettavasti en tiedä kuinka pitkälle suhteenne jo on edistynyt. Minä olen koettanut sinua varoittaa, mutta millä tuloksella, sen kait itse parhaiten tiedät. Liisi. Sulla on katkera sydän, täti.
Sinä olet sama, aivan sama Liisi, kuin ennenkin. Niin tietysti sama miksikäs olisin muuttunut? sopertelin siinä puolustuksekseni. Koulussakaan ei kukaan joutunut juhlatiloissa niin haltioihinsa kuin sinä. Minä loin silmäni häneen ja ääneni oli hiukan varmempi entisestään kun kysyin: Etkö sinä, Agnes, sitten ollenkaan innostunut äsken? Innostunut? Mistä? Rakkaudesta isänmaahan.
Juonas se siellä valkeata virittää, näen mä. Juonas. Täytyy, täytyy, kun ei ole lämmitetty viiteen päivään ja opettajat jo siitä murisevat. Liisi. Niin, kolkoltahan täällä tuntuu kolkolta. Vuorela Liisi Ah, tuossa hän on! Vuorela. Huomenta, neiti! Liisi. Huomenta, herra maisteri! Vuorela. Mutta minnekäs neiti nyt ? Eikös ole aikaa vähäisen ? Liisi. En voi, en voi.
Minulla tosiaan ei ollut avainta tuon käsittämättömän ihmisen sydämmeen, mutta sen verran toki olin nähnyt, että minäkin sydämmeni kyllyydestä huokailin: "Liisi raukka!" Me rupesimme nyt taas työhömme, jota jatkaessamme hauskasti keskustelimme aina melkein puolipäivään asti.
Jumalan luomasta olen kaunis, vaan en hänen tähtensä. Sinäkin Liisi viitsit moisia kärsiä. Kun sinä saat rakastajan, niin lepyt miehiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät