Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
»Korkea-arvoisa ja oppinut kouluhallitus!» Kapt. rouva. Se on hyvin juhlallista! Viides kohtaus. Edelliset. Neiti Kortman. Liisi. Liisi Neiti Kortman. No parhaat ystäväni, saanko nyt kutsua teitä tuonne ulos verandalle maistamaan minun vasta tulleita etelämaalaisia hedelmiäni. Ilma on tänään niin lämmin ja kesäinen ja sjaaleja saadaan kyllä jos tarvitaan. Olkaa niin hyvä! Ass. rouva
Näes, minulla on Pietarissa eräs hyvä ystävä, oikein hyvä ystävä, joka rakastaa minua silmittömästi. Mies? Tietysti mies. Mutta minkätähden sinä näytät noin onnettomalta, Liisi hyvä? Hän nauroi vakavuudelleni. Elä välitä minusta, jatka vaan. Tuo ystäväni on äärettömän rikas ja ylhäinen. Hän on hyyrännyt minua varten kesävillan Milanoa lähellä erinomaisen ihanalla paikalla.
Miks et sinä ole käynyt meillä niin moneen aikaan. Tule nyt joskus soittamaan, tytöillä on siellä uusi polkka Beethovenilta, joka on hyvin nätti. Liisi. Kiitoksia paljon, kun vaan joudun. Neiti Kortman
Se aivastaa niin, niin se päristelee ja kuopii maata ja se syöpi niin suuren joukon kauroja", osoittaen kädellään kyynärän verran maata. "Noin suuren, niinkuin Konalan heinäläjä", sanoi Antti. "Eipä, kun semmoisen kopan, joka vetää viisi tynnyriä", sanoi Liisi. "Olette te niitä höpäköitä!" sanoi mamseli. "Niin vaan, täti, tulkaas katsomaan, kun se orit on tuolla haassa.
Meillä on molemmilla samat alkutotuudet elämän ohjeina. Usko Jumalaan ja sielun kuolemattomuuteen. Minä en usko kumpaakaan. Agnes? En kumpaakaan. Lapsen kengät ovat minulta aikoja sitten hajonneet. Jäin sanattomaksi. En osannut muuta kuin katsoa häneen. Kas niin, hän nauroi, sinä jo heti teet suuret silmät. Nyt en enää tiedä, mitä meillä olisi yhteistä Elä ole noin juhlallinen, Liisi hyvä.
Hän katseli minua ja hymyili pilkallisesti. Pikku Liisi, sinä puhut kuin lapsi! Hän pudisteli päätään ja nauroi yhä. Kuule, etkö sinä hirveästi kadehdi tuota kissaasi, joka makaa tuolla uunin nurkassa? Katsopas, kuinka se on tyytyväinen elämäänsä, hyrrää silmät ummessa, ilman huolta ja murhetta, eikä kaipaa mitään maailmassa, kun vaan saa ruokaa ja lämmintä. Sillä on täydellinen mielen rauha!
No, näyttikö siltä kun olisivat epäilleet että tuo ruusupensas oli vaan tekosyynä ja että minulla tällä kutsumuksella oli toinenkin ja tärkeämpi tarkoitus? Huomasitko sinä? Liisi. Mistä minä niiden ajatuksia voisin Neiti Kortman. Niin no, mistä sinä sehän on luonnollista. Kysyivätkö josko olen hyvin levoton ja alakuloinen? Liisi.
Kuulin samassa, kuinka joku selkäni takana lausui nimeäni. Käännyin päin ja olin vähällä pyörtyä hämmästyksestä. Siinähän tuo komea, outo nainen nyt seisoikin ja katseli hymyillen minua säikähtynyttä poloista. Tunnetko minua, Liisi? Otin askeleen tai pari taaksepäin. En ikipäivinä minä sinua tunne arvelin mielessäni. Mutta samalla minulle selveni. Agnes!
Kun kaikki, provessori L. mukana, olimme koossa sairaan huoneessa, jossa kamoittava äänettömyys vallitsi, nimitti Liisi erittäin jokaista, ketä hän toivoi lähestymään vuodettansa, tarttui hänen käteensä, suuteli sitä ja sanoi nöyrästi rukoillen: "suo anteeksi!" Näin hän lausui jokaiselle.
Hän osoitti erin-omaista voimaa sekä käveli kahden hengen tukemana kamarin toiseen päähän, jossa Armo hänen aikomustaan aavistamatta istui itkemässä. "Auttakaa minua", sanoi Liisi, "että saatan laskea polvilleni!"
Päivän Sana
Muut Etsivät