Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Mieleni jäykistyi sitä kysymystä tehdessä ja sen Agnes huomasi, sillä hän kääntyi äkkiä päin, katsoi minuun ensin kummastuneena, sitten nauroi. Ei, mutta Liisi, sinä olet kuin oletkin mustasukkainen. Jopa sitä epäilinkin eilen. Ah, mitähän ajatuksia tuossa sinun pikku päässäsi kumminkin lienee liikkunut näinä päivinä? Minua huvittaisi tietää. Liisi kulta, kerropas suottakin
Armo nousi äkkiä seisaalle, estääksensä hänen yritystään, mutta vielä nopeammin Liisi lankesi polvillensa Armon jalkojen eteen, joita suudellen hän vavahtavasti huoaten sammalsi: "suo anteeksi! suo anteeksi!" Melkein hengetöinnä häntä taas kannettiin vuoteellensa. Tästä hetkestä ei eversti häntä enään jättänyt.
"Osaatko sinä Elsa tehdä parempia kukkakimppuja?" kysyi Liisi. "Vieläkös nyt kauniimpia; kyllähän ne jo ihmeen kauniita ovat!" vastasi Elsa. "Kyllä sitä täytyy lähteä huojumaan kotiin käsin, ei tässä nyt muu auta", sanoi mamseli, nousten seisomaan. "Lähdettekö jo kaupunkiin, täti?" kysyi Antti. "Ettekö te sisälle tulekaan?" kysyi Klara. "Minä kävin jo, hyvä lapsi! Hyvästi nyt kaikki!"
Ei kukaan voinut puhua, ja tuo surullinen: "suo anteeksi, suo anteeksi!" oli ainoa ääni, joka katkaisi huokausten tuskallista oihkinaa. Eversti ja hänen vaimonsa olivat vielä yksin jäljellä. Silloin Liisi hetken oli ääneti; hän hengitti raskaasti ja vaivalloisesti, mutta sanoi vihdoin: "tahtooko setäni tulla luokseni?"
Liisi, miksi istuit sinne niin kauvas, siirry lähemmä, kehoitti Antti. Täällä on hyvä, minä vastasin. Mutta siellä olet meistä vallan erilläsi. Mitä se tekee. No, niinkuin tahdot. Sen jälkeen he antoivat minun olla, lienevät vallan unhottaneetkin minut vähäksi aikaa, kun istuin siellä purjeiden takana, etteivät nähneet.
"Olipa minulla tuota myrkkyä vähäsen tallella omalle varalleni myöskin, sillä mahdolliseksi minusta tuntui, että saattaisin ... katua. "Oletko sinä tuntenut katumusta?" Minä en rohjennut vastata. Liisi jatkoi: "Kun olin tehnyt tuon onnettoman työn, menin ylös huoneeseeni.
Minä puhuin malttavaisuudesta ja nöyryydestä; minä mainitsin rukousta. "Rukous!" toisti Liisi katkerasti hymyillen.
Hän vastasi: "minulla nyt ei ole tarpeeksi voimia itse-koettelemukseen. Mutta minä tunnen ... minulla on yksi toivo... Minä aavistan kirkkautta!..." "Herra valistakoon kasvonsa sinun päällesi", sanoi provessori L. hiljaisella vakavuudella ja luottamuksella. Seuraavana päivänä pyysi Liisi, että koko perhe kokoontuisi hänen luokseen.
Sigrid, Alma, Liisi. Mistä tuo tauti on oikeastaan alkunsa saanut? Se on niin surkeaa ett'ei sitä jaksa kertoa. Henna on sen minulle kertonut. Se on tullut säikähtymisestä. Mistä niin voi yhdellä kerralla säikähtyä että tulee hulluksi? Jos on arka ja hienotunteinen niin voi. Niin! Muutamat tulevat hulluiksi, kun heidän tunteitaan loukataan. He eivät voi luontoaan muuttaa, kuin monet muut.
Kummallinen, syvä liikutus näytti valloittaneen everstiä; hän seisoi liikkumatoinna, käsivarret ristissä, mutta synkkä tuli leimui hänen silmistään. Tyveneemmällä innostuksella jatkoi Liisi taas: "oi, kuinka äärettömästi minä sinua olen rakastanut! Niin sydämmestänsä, niin tulisesti ei yksikään kuolevainen ole rakastanut!
Päivän Sana
Muut Etsivät