Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Joosepin suuret silmät katsoivat häneen niin kummallisesti: Sinä Wappu parka! sanoi hän hiljaa. Jooseppi, Jooseppi, älä ole niin hyvä minua kohtaan! ota pyssysi ja ammu minua minä tahoon istua liikkumatoinna, enkä tahdo säpsähtää, vaan kiittää sinua siitä laupiuden työstä!
Häntä olisi saattanut luulla muinais-ajan kuvapatsaaksi, sillä yhtä ihanana, yhtä marmorin-valkoisena ja yhtä liikkumatoinna istui hän siinä. Kauniimman tummia silmiä tuskin olemassa oli. Mutta voi kuitenkin! kylläpä tuli häntä surkutella! Noilla ihanilla silmillänsä ei hän enään koskaan ollut näkevä maailman valoa. Hän oli neljä vuotta ollut umpisokeana.
Kummallinen, syvä liikutus näytti valloittaneen everstiä; hän seisoi liikkumatoinna, käsivarret ristissä, mutta synkkä tuli leimui hänen silmistään. Tyveneemmällä innostuksella jatkoi Liisi taas: "oi, kuinka äärettömästi minä sinua olen rakastanut! Niin sydämmestänsä, niin tulisesti ei yksikään kuolevainen ole rakastanut!
Näin odotti hän liikkumatoinna, ja tämä odottaminen oli varmaankin vaikein tehtävä, minkä eläissänsä oli saanut osakseen. He tulevat he tulevat! huusi talouden-hoitaja alas; Jooseppi ja koko joukko muita poikia, Zwiefelstein'istä ja Sölden'istä ja "Lampaan" isäntä Zwiefelstein'istä siinä on koko pitkä rivi! Kaikki talossa riensivät esille, Wapun huoneesen kuului jo tulevien askeleita.
Riensimme Josuata etsimään ja löysimme hänet liikkumatoinna makaamassa kuilun pohjalla; luulin, että hän oli kuollut. Flinken makasi vähän matkan päässä hänestä, jalakset taittuneina. Hämmästyksemme voipi kyllä arvata. Josua ei ollut kuollut, hän oli vaan pyörryksissä ja heräsi pian valittaen, sekä koetti nousta ylös, mutta ei voinut. Vedimme hänet kelkassa kotiinsa.
Toitteko te kirjeen?" kertoi hän, pitäen kädellään kiinni käsipuusta. "Ei, ei minulla ole kirjettä", sanoin vihdoin. "Eikö hän sitten vieläkään ole täällä?" Hän kalpeni kauheasti ja katseli minua kauvan aikaa liikkumatoinna. Minä olin hävittänyt hänen viimeisen toivonsa. "No niin, Jumala olkoon hänen kanssansa", sanoi hän vihdoin sortuneella äänellä.
Wappu istui liikkumatoinna, silmät alas luotuina; sisällinen taistelu saattoi hänen poskensa punoittamaan, mutta ulkonaisesti näytti hän tyynelle, melkein kylmälle. Katsos, Wappu, minä tahdon kertoa sinulle kaikki niinkuin se on, jatkoi Jooseppi. En ole koskaan voinut sinua kärsiä, vaikk'en sinua tuntenut.
Koko yön raivosi ukkonen hirveästi, mutta salamat valaisivat nyt sokean kasvoja, jotka suloisesta autuudesta loistivat. Tästä hetkestä Liisi net muutamat päivät, joina hän vielä eli, oli varsin muuttunut. Kaikki hänessä oli lepoa ja lempeyttä. Hän puhui harvoin, mutta pusersi ystävällisesti ja kiitollisena niitten käsiä, jotka lähestyivät sitä vuodetta, missä hän melkein liikkumatoinna lepäsi.
Päivän Sana
Muut Etsivät