United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kellonviisari osotti vasta kolmea, ja sentään näytti jo yö olevan tulossa. Silloin ei hän enää voinut olla kauemmin kotona. Ainakin Kissanportaalle tahtoi hän mennä tyttöä tähystelemään. Portaalla täytyi hänen pitää lujasti käsipuusta kiinni, jottei myrsky tempaisi häntä alas. Puulaitos natisi kaikissa saumoissaan. Jäällä syvällä hänen allaan karkeloivat lumipyörteet.
Toitteko te kirjeen?" kertoi hän, pitäen kädellään kiinni käsipuusta. "Ei, ei minulla ole kirjettä", sanoin vihdoin. "Eikö hän sitten vieläkään ole täällä?" Hän kalpeni kauheasti ja katseli minua kauvan aikaa liikkumatoinna. Minä olin hävittänyt hänen viimeisen toivonsa. "No niin, Jumala olkoon hänen kanssansa", sanoi hän vihdoin sortuneella äänellä.
Hänen jalkansa olivat yht'äkkiä pettää hänet, ja hänen täytyi puristaa käsipuusta estääkseen itseään putoamasta. Naimin mies on kuollut... Hän seisoo kamarissaan. Hänen ympärillään noustaan ylös. Hän näkee ikkunasta lumisen pihan ja aitovarsilla hevosia rekineen. Hänelle sanotaan jotain, hän sanoo itse jotain ja nauraa vaiko itkee? Hän näkee näyn: ovi aukee.
Kyllä se oli vaikeaa. Mutta tässä oli kysymys elämästä ja kuolemasta, tässä ei ollut tinkimisen varaa. Ja miksi ei hän koittaisi kaikkia, ennenkuin käy lopettamaan nuoren elämänsä? Kauhistuneena tempasi hän itsensä irti sillan käsipuusta ja alkoi vakavasti astella Ketolan torppaa kohden.