Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
En sure, vaikka nyt samassa pitäisi koskeen menemäni. Shemeikka liikahti venheessään, ei herännyt, käänsihe vain toiselle kyljelleen. Vaan ehkäpä en tarvitsekaan enää koskeen? Ehkei olekaan tämä vielä lopussa? Nyt vasta ehkä oikein alkaakin. Häntä aina odotin, tulijata, ottajatani tulipahan, ottipahan. Tässäkö nyt keitän, missä keittänenkin hänen vieressään valvoen?
Ihme! jo kaukaa kuin arastellen, vastasi Ekho. Viidassa taas jotakin liikahti. Nymfikö tuo? Niinkuin itkua kuului vuoroin, naurua vuoroin. Tunsi jo metsänsä Pan, tunsi jo lähtehen Pan! Ilmassa soi suhahdus kuka päivän nuolia ampui? Tunsi jo auringon, tunsi jo pilvensä Pan! Taipui lehdet ken tuli juosten? Daphne ja Phoibos! Soittonsa hurmassa Pan tunsi jo Arkadian!
Maria liikahti, kääri tumman vaatteen ympärilleen, astui hänen luokseen, nojasi tuokion aikaa hänen olkaansa vasten katsahti loistavin silmin hänen tummiinsa tarttui hänen käteensä ja pani sen päänsä päälle. Minä siunaan sinua! kuului Adelsvärdin huulilta. Silloin Maria juoksi nopeasti taaksepäin, puiden väliin kotia kohti. Adelsvärd ei seurannut. Eikä piirtänyt.
Eversti Stålsköld ei ollut tässä silmänräpäyksessä pitänyt lukua minne ja mistä hän heitti parooni raukan, eikä hän myöskään ajatellut pikaisen tekonsa seurauksia, mutta paroonille sattui se hyvä onni että hän putosi veneesen, ihan uskollisen taloudenhoitajansa viereen. Paroonin pudotessa liikahti vene äkkiä ja nuora irtaantui rannasta.
Silloin kavahti Anna Sofia seisoalleen ja parkaisi kauhistuksesta, ja hänen muutoin niin punakat poskensa olivat yht'äkkiä käyneet kummallisen kalpeiksi. Välskärin kertomus katkesi keskeltä kahtia ja kaikkien katseet kääntyivät sinnepäin, mihin Anna Sofia tuijotti. Siellä liikahti jotakin tuolla pimeässä nurkassa. Välskäri nousi ylös ja meni silmää räpähyttämättä nurkkaan päin.
Hän liikahti vaan niin paljon, kuin se käsivarsi, jonka kiersin hänen ympärillensä, ehkä siirsi hänen siniset silmänsä likemmäksi minua, ja vastasi: "Minä en tarkoita, sinä typerä toveri, että käyttäisit tätä nimeä Doran sijasta. Minä tarkoitan vaan, että ajattelisit minua semmoiseksi.
Ja vieras sanoi: "Muutamat miehet makasivat kentällä, ja yö oli kylmä ja pimeä. Ja heidän nukkuessaan, kun yö oli pimeimmillään, yksi heistä liikahti. Kaukana idässä hän näki puoleksi suljettujen silmiluomiensa läpi aivan kuin heikon viivan, hienon kuin hiuskarva, vuorien huipuilla.
Mutta ei kukaan heistä puhunut. Silloin tällöin liikahti lehti ulkona; huone tuli vähän valoisemmaksi ja hiljainen, tasainen humina kulki metsän läpi. Silloin nosti nuori tyttökin suuret, lapselliset silmänsä ja katsoi räpäyttämättä hetkisen ilmaa, kunnes humina katosi kaukaisuuteen.
Tai eikö hän ole minun Marini?» Ja kun hän katsahti omaan vuoteeseensa, tuntui sinne palaaminen hänestä niinkuin palaaminen kidutuspenkkiin. »Kinturi, tule takasin, pane maata!» huusivat äänet. Mutta Kinturi liikahti sittenkin tuvan ovelle päin. Ja valtaveri kouristi hänen sydäntänsä ja häntä pyörrytti oma aikeensa. Mutta hän tempasi oven auki ja astui alusissaan tupaan.
Luutnantti tuskin liikahti tuolillaan eikä voinut kääntää silmiään noista terveistä, ruusuisista, naurusta aivan vapisevista kasvoista. Hän yhä enemmän ja enemmän mieltyi tyttöön.
Päivän Sana
Muut Etsivät