Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Enkä päässyt montakaan askelta eteenpäin, kun jo eräs uusi kukka, raskas ja keltainen kuin keisarinkruunu, loihe laulamaan: »Tunnen teidät, te yli-ihmiset! Sillä minäkin olen tahtonut olla teidän kaltaisenne. En tiedä, kuinka lienen siinä onnistunut. Mutta tunnen monta, jotka ovat tulleet sitä tietä epäihmisiksi. Maailmanjärjestys oli väärä mielestäni.
Taisin minä sille pötyä puhua, mitä lienen puhunutkin. Olisi vielä edes viinaa.... Hohhojaa! Menen maata. Hän meni kompuroiden ulos ja kuului potkiskelevan jotakin kammarissaan porstuan takana. Mitä se nyt taas siellä? Tyhjää lekkeriään. Emäntä oli korjannut kupit ja kahvipannun pöydältä ja pyyhkinyt sen. Ilta oli alkanut pimitä. Pienessä tuvassa oli jo melkein hämärä.
Hän ymmärsi kyllä joka sanan; hän mietti vaan, kuka kanto oli. Kanto jatkoi puhettaan, aivan kuin olisi se arvannut hänen ajatuksensa: Sinä mietit, kuka minä lienen? Minä olen vaan vanha kantoraukka, enkä mitään muuta. Minä olen ollut suuri puu, olen vanhentunut toisten tavoin ja myrsky on minut taittanut. Heitä minut tuleen, niin minä palan; hakkaa minut rikki, niin minä muutun lastuiksi.
Siinä todistus yhä kehittyvästä kultturista siinäkin säädyssä, joka viran puolesta hävittää kultturia, ja joka etupäässä kerskailee suoruudesta ja avonaisuudesta. Tallirenkinä ja kuskina. Lienen juossut tunnin verran. Kuraisesta tiestä huolimatta minä todellakin juoksin, minkä suinkin jalat kannattivat. Vihdoin katsoin parhaaksi ruveta hiljentämään vauhtiani.
Luulivat, että mitä lienen kerran unissani nähnyt, niin sitä muistelen, ja siihen luuloon jäivät. Minulle oli ihan sama, jos jäivätkin. Minut kun jätettiin vaan yksinäni, niin se silloin tuli. Oli koko pitkän kesän jokapäivänen vieraani, ja minä pidinkin siitä enemmän kuin veli Sampasta ja sisko Katrista. Vaan syksykesällä äiti tuli keskellä päivää kotiin rieskan tekoon.
Talonpoikain eessä teikkaa täysissä hän asehissa; ja hän vannoo ja hän veikkaa: »Johtajaksi luotu lienen, taistella kuin Lempo taidan, jos ma teidät tuleen vienen, saakin Hurtta hurmepaidan. Lapset! Mull' on mielenlaatu teitä kohtaan varsin hellä. Siksi kuin on voitto saatu voimme vähän ryypiskellä.»
Kyllähän se on hyvä, että pyytömiehellä on sanoja". "Paniko isä lisäsanoja silloin kun sai kaksi lintua satimesta?" "Lienen ehkä pannut, en häntä nyt muista". "Eihän se ollutkaan tyhmästi isä, kun panin lisäsanoja, ehkäpä saan kaksi jänestä", irvisteli Risto hyvillä mielin ja lisäsi itsekseen: "Olli saapi pitkän nenän huomen aamulla, ukko jo puoleksi uskoo minun jänessaalini, trallallallaa".
»Ma sodin vuoksi synnyinmaan.» »Ma pyrin sankarkunniaan.» »Ma eestä ihmisyyden löin.» »Ma sotamiehen leipää söin.» Suo sulaa, hanget haipuvat, pääkallot mutaan vaipuvat, vain poreet sieltä täältä käy, ei kohta heitä ketään näy. Sain ma siivet aurinkoon, itse ilman herra oon, ukkoselta vaajat vienen; jumalaksi luotu lienen.
Mitäs pidät tuosta pöydän-koristeesta, jonka olen valmistanut rypäleistä ja hedelmistä? eikö se ole viehättävä?" Minä suutelin häntä ja vakuutin, että se oli hyvin viehättävä, mutta sanoin hänen itsensä olevan vielä viehättävämmän; sanoin, että hän on pieni lumooja, keijukainen, enkeli ja mitä kaikkea lienen sanonutkaan.
Toiste laitan uuen laulun, Pian pikkuisen pitemmän Tästä toimen tohtorista; Jos lienen pahoin puhunna Vielä tässä virressäni, Anna kaikki anteheksi Tulla tuhmimmat sanani. VIINANKEITON KIELL
Päivän Sana
Muut Etsivät