United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sama kai se oli, joka höyryt laittoi maalle kulkemaan ja niillä ajoi ... toinen mies eikä se oikea, joka on maailmankin luonut... Mikä sinulla on, Matti, kun et sinä nuku? murahti Liisa unisena ja veti peitettä puoleensa. Nukunhan minä, sanoi Matti. Etpähän nuku ... kun olet koko yön siinä ähkinyt ja sinne tänne heitelläinyt... Mikä lie valvottaja ... tokko lienen oikein terve.

Kuinka kauan lienen siinä maannut, en tiedä, mutta kun rupesin taas jostakin tietämään, oli joukko ihmisiä ympärilläni, jotka ahkerasti kasteliwat päätäni ja pitiwät poltettua höyhentä nenäni alla. Minä huomasin taas kuolleen waimoni ja pikku Kertun, joka taempana itki että oli wedeksi sulaa.

Lienen päässyt näin pitkälle mietteissäni, kun Musti äkkiä kysyi minulta: Entä sinulla? Minkälainen omatunto sinulla. Ei kannata puhua, virkahdin irvistäen happamesti. Minä olen syntynyt pahan omantunnon kanssa maailmaan. Yhyy, murahti Musti. Sinä kuulut siihen lajiin! Mihin lajiin? Niihin, jotka kulkevat häntä koipien välissä ja pyytävät anteeksi omaa olemassaoloaan.

Steerforth'in kasvot kolkostuivat ja hän vaikeni hetkeksi. "No, asia on semmoinen", vastasi hän "minä olen syy siihen". "Tapaturmasta!" "Ei. Minä olin pieni poika, hän suututti minua, ja minä viskasin vasaran vasten hänen kasvojansa. Uhkea nuori enkeli lienen todella ollut!" Minä olin kovasti pahoillani, kun olin ryhtynyt niin tuskalliseen aineesen, mutta asia ei ollut enään autettavissa.

En tiedä kuinka kauan lienen kulkea nilkannutkaan tuossa mättäisessä metsä-pahassa, kun vihdoinkin tulin muutamalle jyrkälle vuorelle, joka kohtisuoraan laskeutui kapeaan metsälammikkoon. Vastaisella olevalla rannalla kasvoi synkkä havumetsä. Levähtämään istahtaen katselin tuota kummallisen lumoavaa, mahtavaa luontoa.

Niin tunteekas sun on mieli, Niin aatokses hienot, puhtoiset; Sun värjyvi suusi pieli, Kun missä vääryyttä huomannet. Miten silmissäs lienen raaka, Miten useinkaan sua loukannen, Miten jäykkä on tuntoni vaaka, Kun hyvää ja pahaa punnitsen! Oli aika, kun vihaan kiihdyin Koko huonoudesta, min mailmassa näin Mut kuontui pinta, ja viihdyin Ja välttämättömän orjaks jäin.

Pojat alkoivat survia minua ja minä kaaduinkin, mutta siitä minä vain jouduin yhä enemmän raivoihini... Vaan sitten alkoi yht'äkkiä kaikki käydä hämäräksi ympärilläni ja sen vain muistan, että kuulin jonkun virkkavan toruvalla äänellä: »Viekää pois se mitä te siinäLiekö se ollut isäntä vai kuka? Mitä sitten lienen tehnyt ja sanonut, siitä en muista mitään.

Ja kun Dampbellikaan ei siinä hetkessä jatkanut, niin Tapani saadakseen puhetta alkuun sanoi: "On sitä sentään muistella aikaa siitä kun kotoa lähdin, mutta huomen iltana siellä taas lienen." Silloin Dampbell tosissaan sanoi: "Ei puhuta nyt mitään kotiin lähdöstä. Minä tahdon teitä nyt pitää vieraanani, ainakin yhden viikon.

Viime mainittu kuulee tietysti minun askeleeni ja arvailee, kuka minä lienen miehiäni. Niin, vieri vierekkäin meitä on täällä miehiä kuudessa kerroksessa päällekkäin, raahattuna tänne suunnattoman laajan tsaarivaltakunnan eri osista, ja kukin meistä elää omaa elämäänsä visusti toisistaan erotettuna kuin mato koterossaan...

"Minä muistelen jotakin riitaa tapahtuneen wälillämme, siltä tuntuu minunkin ruumiissani, sitä luulenpa saaneenikin, jos antanutkin lienen ... ethän waan weli, wihaa pidä?" sanoi Longman.