Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Kuinka sievästi hän tuolla astui herran rinnalla. Lieneekö sulhanen, vai muutenko tuttu vaan. »Jumala, rakas isä, pientä Helenaa siunatkoon», huokaili Mari itsekseen, »herran enkeli hän on niinkuin lapsenakin...» Ei tuntenut enää häntä, mutta oliko se kumma. Vuosia oli kulunut siitä kuin viimeksi näki ja varmaankin hän mahtoi olla kauheasti muuttunut.
Lieneekö vielä ollut eineenkään aika, mutta olisinpa syönyt oikein hyvän sijalta, jahka vaan olisi ollut mitä syödä. Ruoanmurua en ollut suuhuni pannut sitten eilen puolilta päivin ja aivan niukalta silloinkin.
Lieneekö sitten muuttunut, kun ihmisiin on tullut... Lankoni kiittää häntä hyvin rehelliseksi. No niinhän se meidän Sakkikin aina sanoi hänen olevan, ja siksipä olivatkin ystäviä, vaikka meidän poika aina on ollut hiljainen ja Joju kovin vallaton. Ikävä sitä poikaamme tulee, ei hän ole meille milloinkaan surua tehnyt.
"Voi, voi, tuota Erkkiä kaikkia hän nyt puhuu huvitellaksensa minua. Sellainen hän juuri on kuin ennenkin. Mitäpä se poika mummon nimeä osaisi sanoa, kun ei vielä ole edes nähnytkään. Lieneekö tuo Annin näköinen vai Erkinkö. Kylläpä olisi hauska nähdä! Hm, kauniit ovat molemmat, tulkoon sitte isäänsä taikka äitiinsä."
Eikähän sitä salamoinut eikä satanut ... pian olisiwat arwanneet", selitteli Matti ja emäntä waikeni isoksi aikaa... Lieneekö hänen mieleensä johtunut, että tuo harmia tuottanut tornikin oli rakennettu walheen perustukselle, sen tiesi taiwas. Kun isäntä oli tullut näin sanattomaksi puuttui waimowäki puheeseen. "Mutta melkein häwyttömäksi woipi ihminen tulla, kun kehtaa wielä wastustaakin.
Tätä väliä olen minä Sinullekin kirjoittanut, mutta en muuta; enkä tiedäkkään, kuinka te olette alkuansa työnne määränneet. Nyt on siis paitsi muita väliä vielä Styfhalsig Stöpig kirjoittamatta, enkä tiedä, lieneekö se Sinun vain Hanénin kirjoitettavana. Ja vieläkin kuin varoitat minua työtäsi tärväisemästä.
En voinut käsittää, että herrat panevat minut syytteeseen henkilön tähden, jolla oli herra paronin omakätisesti allekirjoittama matkapassi. Matkapassi!? kysyi Buddenbrock. Minulta? Mitä se tietää? En tiedä lieneekö se salaisuus, mutta ainakin minusta tuntui kuin olisi soittaja tahtonut salata että hän oli ollut teidän ylhäisyytenne puheilla.
Vai lieneekö mies sairas..? Ettekö jaksakaan tänään mennä työhön? Minäkö sairas? Minä olen terveempi kuin koskaan ennen! kehuu Sakris, ja hän aikoo kertoa muorille eilisiltaista ihmettään. Mutta sillä välin on muori jo sulkenut oven, sanoen: Tulkaahan kahville. Mikko-herrakin on kotona. Sakris pukeutuu työasuunsa.
Ihmetellen katsahti Reeta vieraasensa ja hiukan hämillään kysäsi: "no mitäs sille Kallelle nyt kuuluu?" "Nyt minä olen sitä asiaa tarkemmin aprikoinut ja tullut siihen päätökseen, että " Lieneekö Kallen sitte tarvinnut Reetan edessä maassa ryömiä, sitä ei tarkkaan tiedetty, mutta epäiltiin yleisesti.
Minulla oli liian ahdas sydän», lisäsi hän vähän surumielisesti. »Lieneekö se nyt edes laajentunut.» »Ainakin olet entistä paljoa ystävällisempi», sanoi Eevi. Hänen täytyi keksiä jotakin sanoakseen, hänen kävi Erkkiä niin kovin sääli. Kun Erkki myöhemmällä nousi lähteäkseen, ojensi Eevi hänelle kättä, sanoen: »Olen iloinen siitä, että täällä yhdyimme.
Päivän Sana
Muut Etsivät