Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Väsymystämme ensi päivän ratsastuksesta ei käy sanoin kuvaaminenkaan. Hetkiseksi ojentauduimme noille houkutteleville sohville, joilla luultavasti monikin "pyhiinvaeltaja" ennen meitä oli levännyt, edes hiukan virkistämään uupuneita voimiamme. Eipä lepo kuitenkaan pitkä ollut, sillä vielä ennen auringon laskua oli tarkemmin katseltava tätä merkillistä luostaria.
Hengetär sä taivainen, joka tuskat, vaivat liennät sekä kurjan povehen sulo hoivaa suomaan riennät, oi, mua raastoi kiihko karmas! Miksi tuskat, riemut nuo? Lepo armas, saavu, rauhaa rintaan tuo! Rauhaa huippuin ylhäin sä nää! Puut vuorten jylhäin hämyyn jää; vait uinuu maat, ei linnut oksilla lennä. Aavoille ennä, rauhan jo saat!
Jää tytöt kuiskuin kaivon luo: "Kai haudastaan on noussut tuo?" Ei, neidot, näin on laita tän: Käy vasta hautaan maata hän. Hän kullastaan on pettynyt, Siks paras päästä hautaan nyt, Näet parhaan rauhan lepo tuo, Mi unta mailman loppuun suo. Krenatöörit. Krenatööriä kaks käy Ranskaan päin, Oli kumpikin Venäjän vanki. Mut kun he pääsevät Saksaan näin, He sieltä ei lähtöön hanki.
Kaikki minua inhotti, yö yhtä paljon kuin päivä, meri yhtä paljon kuin maa, työ yhtä paljon kuin lepo, ruoka yhtä paljon kuin uni. Minä olin saman kirouksen alainen kuin Kain, eikä sen paino yhtään helpoittanut, vaikka veljeni oli antanut minulle anteeksi. Rauha maassa oli minulta kadonnut, ja hyvä tahto ihmisiä kohtaan oli myös kuollut sydämessäni.
TUOMAS: Siinäpä se: sinä olet lapsi etkä sinä ole kokenut mitään. Mutta tahdotko sinä olla sellainen ystävä minulle? KAIKKIVALTA: Jos te sen sallitte, isä. TUOMAS: Saatan nimittäin ... pian tulla ... tarvitsemaan sellaista ystävyyttä. KAIKKIVALTA: Isä! Te ette ole onnellinen. TUOMAS: Mikä ... on ... onni? KAIKKIVALTA: Se on lepo ääretön ja syvä.
Kaikki taputtivat käsiään majorin lyhyille ja loppupuolella niin ponteville sanoille, ja eversti, joka oli innoissaan siitä, että oli voittanut sen tarkoitusperän, jota hiljaisuudessa oli tarkoittanut, antoi loppukäskynsä. »Pääasia on tätä nykyä, ettemme ota askeltakaan eteenpäin. Muutamien tuntien lepo on sitä paitsi kaksin kerroin virkistävä sekä miesten että hevosten kestävyyttä.«
Me olisimme kyllä voineet, ja meidän olisi epäilemättä täytynytkin itsellemme velvollisuuksia määrätä, ei ainoastaan nauttia, vaan myöskin vaikuttaa; vaan sitä me emme ymmärtäneet, ja meidän tulee kiittää Jumalaa, että hän on armollisesti vienyt meidät pois tästä hyvästä elämästä joka vähitellen olisi meitä köyhdyttänyt sekä hengellisesti että ruumiillisesti että hän on pakoittanut meitä työhön, sillä työttä lepo ei ole suloinen.
"Minä käsitän sunnuntaita hyväksi, isälliseksi lahjaksi ihmisille, päiväksi, joka on erityisesti määrätty hänen siveellisen luontonsa kehittämiseksi. Sen tarkoituksena ei ole yksin ruumiillinen lepo, mutta myöskin siveellinen jalostuttaminen. Ruumiillinen lepo on juuri tämän tehtävän täyttäminen.
Lewenhaupt ei luullut voivansa ruveta hyökkäykseen, ja kun ei käynyt edes pitää joukkoja koossa, päätti hän sijoittaa ne talvimajoihin, niinkuin venäläiset olivat tehneet. Likeisimmät rykmentit saivat palata ruotuihinsa, ja toisia hajoitettiin pitkin Uuttamaata, Hämettä ja Turun lääniä aina sen mukaan kuinka muonavaroja oli saatavissa. Mutta se lepo ei tullut pitkäaikaiseksi.
Lepo kaipuu on rajupäisten Traakkein, lepo Meedein myös aseloistossansa; mut, sa Grosphus, ei sitä hanki kulta, purppura myös ei; korut, aarteet ei, vaka liktor itse, joka eessäs käy, sydänhuolt' ei häädä; salat tuskat nuo yli kattolaattain liehuen lentää. Vähin tarpein vain elät tyynnä: arvoon ota pöydälles isäs suolakippo; toki silloin ei himot, eikä kauhu karkoita untas.
Päivän Sana
Muut Etsivät