Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Haa kovarintaista kuin minua Ei kuule eikä anna vastausta, Vaikk' oli äänensä niin rakas mulle! Täss' äsken levollisna lepäsi Hän, niinkuin luonto lepää tyvennä Ja rauhallisna kevät-aamusilla. Kuink' usein olen häntä katsellut Täss' ilosilmin! Saanko milloinkaan Nyt enää nähdä häntä? Saanko? Ah! En koskaan! Ilmar parka!
Ja hän: »Vaikk' kantais sata naamiota sun kasvos, eivät vähimmätkään oisi minulle salatut sun miettehesi. Näkysi näit, siks ettei sydämesi vesiltä rauhan sulkeutuisi, jotka lähteestä ijäisestä virtailevat. En kysynyt: 'Mik' on sun? kuin se tekee, mi katsoo silmin vain, jotk' eivät näe, kun hengetönnä kuollut ruumis lepää.
Yht'äkkiä pamahti hänen takanaan. Häntä huudetaan sinne, hän laukkaa, minkä kerkiää, kaatuu vesilätäkköön turvalleen, nousee ylös ja laukkaa taas, ja kun hän saapuu isäntänsä luo, lepää siinä se kerä hänen jalkojensa juuressa. Se on jänis, joka on ammuttu Hektorin ensimmäinen jänis. Isäntä taputtaa häntä, antaa hänen haistella ja purra. Tämä on juhlapäivä sekä Hektorille että hänen isännälleen.
Heitä tultes turhat roihut, Vaivu tuhkaan tunteines, Pohjan viiman vilu henki Jäätää sentään sydämmes. Kätke lempes liiat liekit Poves pohjaan synkimpään, Sinne hautaan harmahimpaan, Kunne toiveet kätketään. Sitten haudan merkin lailla Kertoo silmäs katsehet: Tässä lepää lemmen leimut, Nukkuu nuoret toivehet.
»Tiedätkö Erkki, nyt en jaksa hopeahäitä ajatella, olen niin väsynyt, kovin väsynyt.» »No lepää sitten, lepää pikku metsätähteni», ja Erkki painoi hellästi hänen päänsä olallensa.
Kaikki poistuivat hiljaan haudalta. Haudankaivaja pani viimeiset turpeet ristin juurelle ja sanoi: "lepää rauhassa" ... ja hänkin poistui. Kirkon kello pomahti... Kaikuna sen ääni kulki kukkulalta kukkulalle, mäeltä mäelle. Sen ääni juurikuin matki haudankaivajan sanoja: "rauhassa", "rauhassa", "lepää rauhassa". Niin, löysikö hän nyt rauhan ?
Saanut rauhaa aikaan eikä kuitenkaan mitään saanut, sillä mitä mikään saavutus merkitsee, koska juuri raivoaa maailmansota, ennen kuulumaton? Siitä huolimatta se tuossa vain hymyilee, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Ja koira lepää kiehkurassa lattialla, ja kauriit saapuvat yösyönnöksilleen. Ja aamulla on, niinkuin koko maailmassa ei olisi mitään muuttunut.
Uhriarinan edessä lepää ristiin pantujen puiden varassa pitkä riuku, johon nyt hahlat kiinnitetään ja hahlain koukkuihin kattilat uhrilihain keittämistä varten. Keskelle riukua uhrikiven kohdalle ripustetaan koko heimon yhteinen suuri uhrikattila ja kahden puolen sitä kylien, talojen ja yksityisten kattilat ja padat. Uhritoimitus alkaa.
Minä katselin mitenkä ne hajosivat ja katosivat. Näkyikö niissä jotakin tavatonta? Ei! vastasi tyttö iloisesti. Se ei ollut mielistelevä vastaus minulle, sillä minä olin siinä junassa. Minä kävin, älkää avatko silmiänne, tuossa suuressa tehdaskaupungissa hakemassa tätä teille. Se ei ole puoleksikaan niin suuri kuin nypläystyyny, ja se lepää keveästi ja huokeasti sen sijalla.
Alhaalla Arnon laaksossa lepää siellä, aaltomaisten, tummansinertävien vuortenharjanteiden välissä kuin jättiläisen suuren kukkaismaljan pohjassa kaupunkien helmi. Kuinka kauniisti muodosteltu, kuinka hienosti hiottu on tuo helmi! Näen marmorisen temppelin kupoolin ja sen vieressä kellotapulin, näen keskiaikaisen linnan solakkakaulaisen tornin.
Päivän Sana
Muut Etsivät