United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt tahdoin tutkia ma tarkkaan metsän tuon jumalaisen, kirjavan ja sankan, mi kaihti katsehelta aamun uuden. Siks viipymättä jätin reunan jyrkän ja verkkaan, verkkaan, tasamaata kuljin taholta jokaiselta tuoksuvata. Suloinen ilma, jok' ei muutu koskaan, otsaani onnellista leyhytteli hyväillen, hiljaa, niinkuin tuuli lempee,
Hiljaisuus on kaikkialla, aalto rannall' Makeasti makaa, liikahda ei lehti. Aamu hohtaa, koivuin valkeet rangat loistaa, Lempee tuuli idän purpuraisilt' porteilt' Meren pintaa viivottaa ja ilma täyttyy Taasen lintuin viserryksest' lehdistössä.
Taivaan kansa, oi sä lemmen lempee kansa, Laupeus kuin liepee sini-salava Silmistäsi lentää, kaunis kaunis kansa! Mutta kauniimpana toki ruhtinas Tulikiharainen istuimella istui Puettuna pukimeheen valkeaan Kuni kesäpäivän kimaltava pilvi, Pilvi juhlapäivän ankaran, Heljäs korkuudessa.
Kun irti saanut kielenkannat oli, hän alkoi laulaa niin, ett' tuskin kääntää hänestä huomiotain voin ma enää. »Ma oon», hän lauloi, »oon seireeni armas, mi merimiehet ulapalla hurmaan, niin olen kuulla suloinen ja lempee. Ma laulullani harhaisalta tieltään Odysseun käänsin, ja ken minuun tottuu, ei pyri pois, niin hänet laulan lepoon.»
Ota hän sun kullaksesi, jalo miesi, Mutta maalaa tuohon seinään yksi kuva, Kesä-illan kukkasniitulle sä maalaa Eräs impi aatoksissaan, jonka muoto, Juhlallinen, kunnioitustamme vaatii, Mutta jonka silmän lempee riutumus Lausuu, että viimein toki perintömme Onpi ilon ilta rauhan satamassa.
Tule pian, oi äiti, emo kallehin, helmasi avaa, taas raoita mulle sadun huntua punertavaa; unelmoida ma mielin ja vaipua uneen.... Elon aavikon polttava hiekka vedet silmästä hiertää; unelmoida ma mielin ja sitten kuolla. Tule, vie minut pois, ota luoksesi, lempee, mi osaat anteeksi antaa, siks että oot kärsinyt, saanut tuskia kantaa, siks että oot äiti.
Kun irti saanut kielenkannat oli, hän alkoi laulaa niin, ett' tuskin kääntää hänestä huomiotain voin ma enää. »Ma oon», hän lauloi, »oon seireeni armas, mi merimiehet ulapalla hurmaan, niin olen kuulla suloinen ja lempee. Ma laulullani harhaisalta tieltään Odysseun käänsin, ja ken minuun tottuu, ei pyri pois, niin hänet laulan lepoon.»