Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
No jopa sen saa melkein uskoa. Kyllä, kyllä se sen tekisi, mutta minusta näyttää kuin se olisi painumaan päin. Silloinpa tulee leivästä puute ja mistä se hankitaan. Puutehan se tulee, ja joskin se ei meissä niin tunnu, vaan köyhiä se koettelee. Hyvähän rikkaan on ylvästellä, mutta raamatussa sanotaan: huokeampi on kamelin käydä neulan silmän läpi, kuin rikkaan tulla taivaan valtakuntaan.
Mutta rovasti, saatuaan leivästä palasia, lohkaisi kullanhohtavaa voita, levitti sitä palasensa päälle, sitten leikkasi paksun viipaleen lohta ja mielissään sanoi: »Tämän päälle se viili maistuu, on niinkuin ne ikävöisivät toisiaan. Etkö sinäkin halua, minä tuosta leikkaan palasen?» En minä näin yötä vasten. Syö sinä lohta, minä syön tätä metsonlihaa.
Sitten hän leikkasi renkaan muotoisesta leivästä hirveän suuren palasen ja pani sen likaisimmalle paikalle pöytää; annettuansa minulle vielä veitsen ja kahvelin, lähti hän taas ulos huoneesta. Hän meni viiniä hakemaan. Kun hän oli tuonut viiniä ja vähän vettä, meni hän jälleen pois ja minä olin yksin.
Salin pöydällä oli vierailla samanlaista ruokaa ja samassa järjestyksessä kuin talonväen pöydälläkin, se vain erotuksena, että salin pöydällä oli kukkuralautanen metsonlihaviipaleita, mitä ei talonväen pöydässä ollut. Rovasti istuessaan pöytään sanoi tyytyväisenä: »On tämä kummallinen talo, mutta ruokatalo on», ja rupesi puupäisellä veitsellä leikkaamaan leivästä viipaleita ruustinnallekin asti.
Käy ennemmin yksinäsi elämän läpi, tai valitse kelvollisempi, semmoinen, joka ainakin ymmärtää sinut, semmoinen, jonka kanssa joskus voit ajatuksia vaihtaa, ajatuksia, jotka eivät aina koske tämän maailman ajallisia murheita ja jotka edes hiukan eroavat siitä aatepiiristä, jossa orja elää huolissaan jokapäiväisestä leivästä. Esterin silmät loistivat.
Hänen äänensä hiljeni hieman, kun hän muisti lastansa ja siunaili: Pääsi toki hän, lapsi raukka, aikanansa pois tästä kurjuudesta oikeaan kotiinsa, jossa ei ole puutosta leivästä eikä muusta siirapista.
Sillä niitä oli ollut joskus ja useinkin aikoja, jolloin monella oli leivästä puute. Vanha unilukkari tuli alas tapulista ja alkoi astua maantietä kylää kohden. Kirkko ja hautausmaa olivat nimittäin vähän matkaa kylästä, keskellä vainiota. Tien varrella tapasi hän Siuron rusthollarin, joka oli kylän, miltei koko pitäjän, äveriäin mies.
Hänkin söisi, Leikkaisi! Oi, taatto auta! Millä pyörtäisin tekoni! Paimenkontin kun tapaisin, Sieltä kaivaisin salassa Leivästä kivisydämmen, Kiven viskaisin palolle Kiven rinnastani. Mut salassa, ettei orja Katumustani näkisi. Kenties kontin hän ripusti Puun oksalle löytäisinkö! Menee vasemmalle.
Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: 'Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi. Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Kirjoitettu on: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.» Mutta Söderlingskalla ei ollut oikeata hartautta kuunnella.
"'Arvasihan sen millaista leipä mokomista jyvistä tulee, kun tähkät olivat kokonaan jäähileissä', lausui hän ja tuskan väreet värähtelivät hänen kasvoillansa. "Enkeli, kun vaistomaisesti huomasi saavansa isältänsä kannatusta, alkoi itkeä kahta katkerammin, niinkuin lapset tavallisesti tuollaisissa tiloissa tekevät. Pietari lohkasi leivästä kappaleen ja haukkasi sitä kerran.
Päivän Sana
Muut Etsivät