Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Nyt oli saatu, mitä pappi ja seurakuntalaiset sunnuntaina niin hartaasti olivat taivaalta pyytäneet, tämä kallis rankkasade, jonka piti täyttämän kasvimaailman puoleksi kuivaneet suonet ja taasen elähyttävän toiveet hyvästä sadosta ja samalla jokapäiväisestä leivästä. Mutta millä kauhealla taistelulla luonto lahjansa antoi?
Ensinnäkin ruvettiin meitä kiusaamaan huonolla ruoalla siihen määrään, että lukija tuskin voi sitä todeksi uskoa. Aloitan leivästä.
Ja mitä tyttöihin tulee, olen lukenut valituksia siitä, että perheenemäntien teidän aikananne oli hyvin vaikeata saada itselleen apulaista ja että keittäjättäret ja palvelijattaret kykynsä mukaan saivat kahdesta viiteen dollariin viikossa ynnä ruoan. Siveällä tytöllä ei siis ollut mitään syytä "myydä itseään leivästä." Tosin ei teidänkään päivienne sivistys ollut likimainkaan vioista vapaa.
Hän vakuutteli vilpittömästi: Ei ihminen elä ainoastaan leivästä. Rakkauttakin hän tahtoo... Nyt aikoi hän kertoa muorille, mitä kummaa ja ihanaa hänelle oli tapahtunut. Mutta muija näytti yhä niin tylyn näköiseltä, että Sakris virkkoi pelkästään: Minun pitää lähteä käymään taaskin ... Krokelbyssä. Siellä on ankeleegiä asioita. Ei niitä voi lykätä. Sitten hän pukeutui huolellisesti.
Andreas taittoi kohta suuren palasen leivästä ja antoi Ellenille. Ellen istui hänen viereensä syömään. Osaatko lukea? kysyi Ellen pojalta, suu täynnä ruokaa. Osaan jotensakin! Ja kirjoittaa? O-jaa käyhän se! Kuinka vanha olet oikeastaan? Mikonpäivänä täytän kolmetoista! Ellen vaikeni ja katseli eteensä. Kestikö oppiminen sinulta kauan? kysyi hän viimein.
Eikö sinulla siis ole mitään korkeampia, henkisempiä tarkoitusperiä? En tiedä, mitä tarkoitat niillä. Mutta työni odottaa minua. Olet minua jo liian kauan pidättänyt. Tiedän työsi tuiman välttämättömyyden. Mutta eikö sen lomassa ole koskaan mieleesi juolahtanut, ettei ihminen elä vain leivästä, vaan että hän kaipaa ravintoa myös kuolemattomalle sielulleen? Minulla on niin vähän lomahetkiä.
Nyt luki hän rahoista maksun siitä, mitä oli omaa rahan-alaista tavaraa kuluttanut köyhien juhlassa, vaan ei siitä, mitä maa oli hänelle antanut ja omat elukat. Niin hän ei ensinkään maksua ottanut leivästä ja lihasta.
Kuinka loistavia kuvia esiytyi hänen nuoreen sieluunsa, kun hän murti leivästä kappaleen toisensa perästä, kastoi sitä pikaisesti tuoreesen oliivi-öljyyn ja nopeasti söi sen! Hän oli kerran uudenvuoden juhlana kurkistanut kuninkaan telttiin ja nähnyt siellä miesten ja naisten pöydän ääressä viruvan purppurapatjoilla.
"Kyllä, mutta myrkyllisinä käärmeinä, tyhjinä houreina, joilla ei ole vähintäkään yhteyttä siveyden eikä ihmishengen korkeitten ja pyhimpien pyrintöjen kanssa. Sinä ja veljesi, te olette halpoja ja epäjaloja sielunne pohjasta! Siellä ei ole tilaa kiitollisuudellekaan!" "Minä kiittäisin sinua nautitusta leivästä, ell'ei minulla olisi enempää vaadittavana!" kiivastui Charlotte.
Olihan siellä tien ohessa vasikoitakin muutamassa aituuksen koukkelossa, niistäkin näytti päivä paistavan läpi, sanoi Erkki leikatessaan leivästä jo toista palasta. Isäntä ei ottanut osaa poikain keskusteluun, söi vain leipää, voita ja lohta ja oli hieman miettivällä päällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät